28.10.2009

Kop Kop!

Kyllä blondillakin joskus välähtää... Minun piti elää tätä elämää 23 vuotta 1 kuukausi ja 30 päivää että tajusin lopultakin mitä ovat kopkop -vitsit! Oon aina vähän ihmetelly että kuka niille nauraa, mikä ihme niissä on ideana. Ja nehän onkin mun huumorintajun ydintä, ainakin tän perusteella!

Nyt naurattaa :D

Oivalluksen avaimet ja yllättävän hyvät päivän vitsit löytyy täältä. :D

23.10.2009

Tunnustuksia ja haastetta samassa paketissa.

Kiitos ainakin Kazzalle, Margelle ja Riehulle joilta sain tämän napin. Liikutuin tästä kovasti.



1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
2. Kopioi kuva ja liitä se blogiisi
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
5. Anna tunnustus seitsemälle
6. Linkitä nämä blogissasi
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

  1. Luulin pitkään, että olen jokin lehtolapsi, sillä en saa kieltäni rullalle. Kaikki muut perheessäni saavat, ja tämähän on siis geeneistä riippuvainen ominaisuus, kuten korvanlehden muoto jne. Näytän kuitenkin niin paljon isältäni, että mahdollisuus olla jonkun muun lapsi on häviävän pieni. Kerran sitten peilin edessä pelleillessäni sain kieleni vahingossa kouruksi ja viimeisetkin epäilykseni hävisivät! Olen siis onnistunut tässä kielen taivuttelussa vain kerran, vaikka sen pitäisi olla helppoa.
  2. Saatan katua tämän paljastamista, koska suojelen tätä anonymiteettiäni vähän turhankin hartaasti, mutta työskentelen ravintola-alalla, tarjoilijana ja baarimikkona saman ketjun kahdessa hyvin erilaisessa ravintolassa, toinen on ruokapaikka ja toinen baari. En yhtään pidä työstäni melkein ikinä mutta rakastan työtovereitani ja olen hyvin ylpeä työpaikastani.
  3. Pikkusormeni ovat normaalia lyhyemmät. Siis jos normaalisti pikkusormi yltää ihmisillä noin nimettömän ylimmän nikaman kohtaan, minun pikkusormeni yltää juuri ja juuri yli keskimmäisestä nikamasta. Aloin joskus pienenä soittaa kosketinsoitinta, mutta jouduin lopettamaan, kun sormeni eivät yltäneet kaikille koskettimille.
  4. Olen voittanut kymmenenvuotiaana maakunnallisessa piirustuskilpailussa oman sarjani ja saanut siitä palkinnoksi sata markkaa. Olen vieläkin ylpeä itsestäni, vaikka olinkin käyttänyt työssäni toisen tytön keksimää ideaa taustan suhteen. Muistaakseni sain luvan matkia hänen työtään, mutta joka tapauksessa, minun toteutukseni voitti. Samalla viikolla voitin torilla arpajaisissa kaikki kolme pääpalkintoa ja minulla oli syntymäpäivä. (Saattaa olla että olen osia tästä maininnut aiemminkin.)
  5. Koko nuoruuteni sanoin, ettei minun kotiini tule yhtään viherkasvia. Nyt harmittelen, kun kodissani ei ole niille riittävästi tilaa. Kasvit selvästi viihtyvät kun kerran kasvavat ja kukoistavat, (enkä oikeasti edes auta niitä mitenkään muuten kuin kastelemalla välillä!) mutta täällä ei oikein ole niille riittävästi hyviä paikkoja ja tasoja. Silti haluaisin ostaa niitä aina vain lisää!
  6. Minä olen se vieras, joka kurkistaa aina vessasi kaappeihin ainakin ekalla tai tokalla vierailulla. Jos mitään mielenkiintoista ei löydy, harvemmin palaan rikospaikalle.
  7. Uskon, että minulla on jonkinlainen "näkijän kyky". Näen välillä voimakkaita unia ihan tavallisista asioista jotka sitten tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin. Täytyisi alkaa kirjoittaa unipäiväkirjaa. Viimeksi kun kirjoitin käsin arpalippua arvonnassa, mieleeni tuli tosi vahvasti tunne: turhaan te muut näitä lappuja täytätte, kun minä tämän kuitenkin voitan, ja niin minä voitin sen! Tätini ja äitini näkevät unia, varsinkin jos joku on kuolemassa tai sairastunut. Isäni tietää asioita juuri ennen kuin ne tapahtuvat. Esimerkiksi hän saattaa sanoa vaikka keskittyneenä päivän lehteen: älä leikkaa sormeesi ja samalla hetkellä tai kohta leikkaajan veitsi lipeää ja leikkaa haavan. Mielestäni kaikilla ihmisillä on jonkinlainen "kuudes aisti" jos sitä vain kuuntelee. Toisilla se on voimakkaampi ja toisilla hyvin heikko, eikä sitä kuule varsinkaan jos siihen ei usko. Kyse on ehkä jonkinlaisesta ajatuksen voimasta ja energiasta. En yleensä puhu tästä, paitsi jos "deja vu" tulee niin voimakkaana että minun on pakko kysyä esimerkiksi, aioitko seuraavaksi sanoa näin...? Kuulostaa kyllä typerältä, ei kai mulla mitään kykyjä ole. Oon vaan kattonu liikaa telkkaria. (Mutta on silti.)
Oon nyt tosi tylsä ja rikon sääntöjä, enkä luovuta tunnustusta eteenpäin. Tämä on ollut nimittäin jo ihan kaikissa blogeissa ja olen jo mennyt sekaisin että kuka tunnusti mitäkin. Kiitos silti että annoitte sen minulle!

Alla toinen tämänpäiväinen paatos!

Sitä ja tätä ja tuota


(kuva hauvasta lainattu ilman kasvattajan lupaa, me so sorry...)

Tuntuu että koko elämä on ihan sekaisin, eikä aikaa ole mihinkään sellaiseen, mitä haluaisin tehdä. Toisaalta en saa aikaiseksi sitäkään mitä olisi pakko tehdä (lue: opinnäytetyö ja puuttuvat kurssit) mutta asian ajatteleminen saa minut paniikkikohtauksen partaalle, joten yritän olla kirjoittamatta nyt tähän aiheesta. Iltaisin saan välillä lähes paniikkikohtauksia, tuntuu että ilma tiivistyy ympärilläni, en kykene olemaan paikallani enkä hengittämään, ajatukset ja pakokauhu vyöryvät ylitseni ja tekee mieli vaikertaa ääneen. Juttuhan on niin, että minun on pakko valmistua, tai minut potkitaan ulos koulusta. Miten mun elämä päätyi tällaiseen tilanteeseen? Tämä ei ole mulle ollenkaan tyypillistä, olen kasipuolen-ysin tyttö ja aina kunnollinen, edessä loistava tulevaisuus. Opokin sanoi lukiossa, että voit tehdä elämässäsi mitä tahansa haluat, ainakaan ei ole arvosanoista kiinni. Oon varmaankin vain saanut ne arvosanat (ja kaiken muunkin) aina liian helpolla... Toisaalta luulenpa, että mielenterveyteni koki jossain välissä jotain kolhuja ja nykyinen tilanne on vasta suunnilleen normaali. Ehkä aikuistuin kertarytinällä joka kesti kolmisen (-neljä) vuotta? Oli syy mikä oli, kun selviän tämän vuoden kunnialla loppuun, pystyn taas mihin vain. Nyt täytyy vain oikeasti selviytyä. Mitä jos en onnistu, tällä hetkellä näyttää siltä?!! ei voi lähteä tuolle ajatuksen tielle nyt ollenkaan, muuten tästä tulee vain taas yksi sekopäinen postaus...

Oikeasti mulla on ollut ihan sikakivaa tässä kuussa, tuo ylläoleva asia vain varjostaa kaikkea hyvin mustalla ja suurella varjolla. Voi kun osaisin kertoa kaiken täällä blogissa, mutta koen, etten voi tehdä tätä täysillä niin kauan kuin ahdistava tilanne jatkuu. Tai voin kirjoittaa tänne kaiken, mutta en sillä tavalla kuin haluaisin, "laadukkaasti". Todennäköisesti perustan kokonaan uuden blogin uuden elämän kunniaksi alkuvuodesta ja hautaan tämän epäonnistuneena mutta valtavan opettavaisena kokonaisuutena.

Kaiken lisäksi mun työpaikalla on ymmärretty mun vapaatoiveet väärin ja mä oon ehtiny perua mun opintotuet loppuvuodelta. Eikä sitä perumista voi perua. Työvuoroja on loman jälkeen tiedossa 2 kun piti olla 10. Onneksi pyhällä hengellä on opiskelijat säilyneet hengissä ennenkin, vai miten se oli?!

Mutta niitä kivoja asioita tässä kuussa:
  • Olen oikeasti lomaillut (vaikka ei olisi saanut)
  • Käytiin hyvän ystävän kanssa uimassa ja tehtiin maailman parhaita voileipiä ja katsottiin leffaa, jonka aikana itkin niin etten ole ikinä varmaan itkenyt noin paljoa leffan aikana. Mikä herkkis musta on tullut? :D
  • Pääsin vihdoinkin ikeaan ja sain vaikka ja miten paljon uutta kivaa kotiin <3 olen suunnitellut jonkin laista kotipostausta mutta sitä saa kyllä odottaa, mutta sitten kun sen lopulta teen, siinä näkyy ikean vaikutuskin...
  • Oon shoppaillu maailman ihanimmat uudet saappat, kivoja arkitoppeja, kolitsiliivin, koiralle juttuja, hameen jota oon kattonu kesästä asti ja mitähän muuta kivaa...
  • Olen tajunnut kunnolla tavanneeni täällä blogimaailmassa ihan sairaan kivoja tyyppejä joilla on mielenkiintoisia juttuja ja tästä ja heistä on tullut iso ja tärkeä osa elämääni, vaikka en olekaan irl kertonut tästä harrastuksesta kenellekään muulle kuin yhdelle inspiraation antaneelle ystävälle ja vahingossa äidille.
  • Voitin norpan sekoituksen arvonnassa! vautsi, eka kertaa ikinä blogiarvonnassa!
  • Kävin (mielestäni ihan onnistuneilla, mitä nyt jännitin, pakko käyttää tätä ilmaisua, V**USTI) treffeillä yhden ihanan pojan kanssa ja toivon nyt varpaatkin ristissä että sekin tykkäis musta! Miten taotaan jonkun päähän olematta päällekäyvä ja aggressiivinen ja muutenkin vastenmielinen (siis kaikki naiset tietää että tarkotan nyt sitä, kun nainen antaa miehen olettaa että mies on keksinyt koko ajatuksen ihan itse) että "mä oon sun elämän nainen!" ??
  • Puuttuu enää panta ja peti! Ainii ja tietysti se pentu! Siitä on kehittymässä kuvien perusteella niiiin maailman kaunein narttu! :D
  • Ensi viikolla teen täytekakut noin sadan hengen juhliin, ja tietysti juhlin niissä juhlissa. Vitsit, toivottavasti siitä tulee just niin kivaa kun on luvattu!
  • Olen viettänyt iltaa nuoruuden parhaiden ystävien kanssa tosi hyvässä ravintolassa ja juoruillut pikkutunneille olkkarissa viinin kera.

Ja sitten yksi sankaritarina: olin viime yönä maailman rohkein tyttö. Asun siis opiskelijatalossa, en kuitenkaan missään asuntolassa, vaan kerrostalossa jossa kaikki asukkaat on opiskelijoita. Tyyppejä on siis vaikka minkälaisia, ja varsinkin juuri kotoa pois muuttaneet pissalissut on yleensä aika kovia juhlimaan. Varsinkin näin syksyisin ongelmia on aina. Kaksi viikkoa sitten heräsin sekä perjantai että lauantai öinä puoli yhdeltä haloo helsingin tahteihin ja huutoon ja känniseen meluamiseen. No, jotenkin vielä kestin tämän kaiken ja aamulla tuntui ihan turhalta ilmoittaa vuokranantajalle. Viime yönä kuitenkin kuuntelin kaksi tuntia (samojen) kännisten teinityttöjen kälätystä (suomeksi: niin kovaäänistä "keskustelua", että sain selvää aiheesta) ja laulua ja surkeaa musiikkia ja sitten napsahti. Unohdin täysin kaikki vaarat (olen kuullut että bilerauhan häiritsijää on joskus jopa ammuttu oven läpi jossakin) ja painelin kerroksiin etsimään syyllisiä. Joku oli jo aiemmin hakannut pattereita, mutta eipä ulvojat siitä hiljenneet. Onneksi koiranpentu ei ole vielä kotiutunut, sehän ei olisi enää ikinä uskaltanut jäädä yksin kotiin jos olisi ollut täällä tämän tapauksen sattuessa. Löysin ylemmästä kerroksesta tupakkapartsilta tytön, joka oli myös herännyt juhlintaan. Syylliset eivät kuitenkaan olleet siellä, vaan asunnossa joka sijaitsee minun kämppäni alapuolella. Tästä voin päätellä, että koko talossa ei ole kovinkaan moni nukkunut, kun tyypit on heränneet minun yläpuolellanikin. No, pyhää vihaa täynnä rimpautin ovikelloa pari kertaa voimakkaasti ja lopputuloksena käytävään (ja taloon) asettui ihana rauha ja hiljaisuus! Kukaan ei tullut avaamaan, joten soitin ovikelloa voimakkaasti vielä kerran varmemmaksi vakuudeksi ja sanomattomia sanojani painottaakseni, ja painelin sydän kurkussa pamppaillen ja adrenaliinilukemat taivaissa takaisin kämppääni. Hih, olisin saanut hyvän päivän asu kuvan yöllisestä sankarin sukkahousuasustani :D vedin vaan lähimmät kollarit ja neulepaidan yökkärin päälle, villasukat jalkaan ja tuima ilme naamalle. Oon kuitenkin kolmen isosisko, tiukka "mulle ei sanota vastaan kun mä sanon miten tehdään" ja oikea vakuuttavan pelottava äänensävy löytyvät kyllä tarvittessa. Onneksi niitä ei nyt tarvittu. Mutta sellainen öiden sankari minä olen! Ens kerralla soitan kyllä peiton alta turvasta poliisit.

Lopultakin saan tänne myös kuvan lempparimekostani, josta on pitänyt saada tänne kuva jo ikuisuuden ajan, mutta nyt vasta löysin itseasiassa vahingossa joskus räpsimäni kuvat kamerastani. On tää vaan niin laadukas kuvablogi että huoh... Ei muuten tarvii ihmetellä miksi ei oo kaikki muumit laaksossa kun kattoo näitä kuvia -oikea valopää tää bloggaaja.


Tajusin viimeksi kun mekkoa käytin, että ois pienempikin koko riittänyt, kun ei oo tota rintamusta liikaa. No, onneks toi kuva vaan suurentelee tota tilannetta, oon vetäny kaiken kankaan tota nauhakujaa pitkin eteen, oikeesti se on paljon kivemman näköinen kun ton asettelee. Eikä mun mahakaan oo noin suuri mitä kuvassa! Näissä kamppeissa olin siis alle kuukausi sitten yhden ruokaravintolan avajaisissa aka ilmaisen viinan bileissä. Ja tarjoilijapoika flirttaili mulle! En tosin tajunnu sitä ennen kun mun kaverit sano että ootko vähän toope...

18.10.2009

Jouluun on enää 67 päivää.

Minulla on ollut ihana viikko.

Ensin tuli äiti ja sisko ja veli, ja me shoppailtiin ja shoppailtiin vielä vähän lisää kun käytiin ikeassa.

Sitten tuli yläastevuosien paras ystävä ja me shoppailtiin ja käytiin ihanassa ravintolassa hyvin syömässä (tosi hyvää ankkaa) ja juoruttiin olkkarissa aamun tunneille.

Ja muuten, hauvani on tänään kolmeviikkoinen, viisi viikkoa jäljellä!

En siis ole oikein blogeihin ehtinyt, mutta eiköhän tilanne korjaudu kun elämä palailee uomiinsa.

Ihanaa olla lomalla!

11.10.2009

Blogislämy!


Luin jostakin blogista, että vielä nykyäänkin harrastetaan slämyjä. Muistelimme ystäväporukassa muutama päivä sitten niitä, slämit, slämärit, slämyt, kuka milläkin nimellä. Kuka muistaa vielä ne vihkot, joissa esitettiin kysymyksiä kavereille ja jokainen vastasi "nimimerkillä", jollakin kuviolla, sivulla olleeseen kysymykseen? Ja niitä piti tehdä vähintäänkin joka viikko uusi, oli edellinen täynnä tai ei!

Olen miettinyt, ketä ovat ne, jotka tätä blogintynkääni lukevat. Eihän teitä montaa ole, mutta kaikki eivät taida kommentoida aktiivisesti. ;)

Ja siitä sainkin idean tehdä blogislämyn: velvoitan KAIKKI vastaamaan tähän, vaikka olisit ensimmäistä kertaa blogissani! Sillä kirjoittivathan slämyihinkin ihan kaikki! ;)

Muistathan keksiä "nimikuvion". Kysymyksiin on sallittua vastata blogimaailman mahdollisen anonymiteetin vaatimalla salaperäisyydellä! ;)

  1. "nimimerkki" ja oma nimi (tai bloginimi)
  2. ikä ja horoskooppi
  3. asuinpaikka
  4. blogisi osoite
  5. lempieläin
  6. lempiväri
  7. paras ystävä
  8. suosikkipoika / -tyttö
  9. lempibändi
  10. lempielokuva
  11. paras mies- ja naisnäyttelijä
  12. mitä haluaisit sanoa minulle?
Slämyn idean saa vapaasti kopioida jos haluaa, levisiväthän ne silloin ennenkin kulovalkean lailla - kun yksi toi slämyn täytettäväksi, toi seuraavana päivänä kolme muutakin! Olisi kuitenkin kiva, jos linkkaisit blogiini, jotta muutkin pääsevät täyttämään slämyäni!

kuva

9.10.2009

Missä oikeus?

Minä olen tällä hetkellä NIIN vihainen.

Millainen ihminen tekee tällaista?! Ja miksi se ihminen selviää käytännössä rangaistuksetta? Yleensä tällaiset ilmi tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Voin vain kuvitella mitä muuta kamalaa ne ihanat flätit ovat joutuneet kokemaan. Tai oikeastaan, en edes halua kuvitella!

Teksti on kokonaisuudessaan kopioitu täältä.

TEINITYTTÖ MYRKYTTI KOIRANSA - OPISKELEE ELÄINTENHOITAJAKSI



Eläintenhoitajaksi opiskeleva 17-vuotias tyttö myrkytti koiransa syövyttävällä aineella. Kovista tuskista kärsinyt sileäkarvainen noutaja jouduttiin lopettamaan useita päiviä jatkuneiden kärsimysten jälkeen.


Kokkolan käräjäoikeus tuomitsi naisen 40 päiväsakkoon nuorena henkilönä tehdystä eläintensuojelurikoksesta. Hänet määrättiin myös viideksi vuodeksi eläintenpitokieltoon.

Naisella oli ollut kaksi sileäkarvaista noutajaa. Hän oli saanut ne 12-vuotiaana. Molemmat lemmikit saivat suuhunsa myrkyllistä ainetta ja ne jouduttiin lopettamaan vuoden välein.

Tyttö: Koira söi myrkytettyä makkaraa

Ensimmäinen koira kuoli syyskuussa 2007 tytön ollessa 15-vuotias. Hän asui silloin Lappeenrannassa.

Tyttö toimitti koiransa eläinlääkärille ja kertoi tämän syöneen puistossa myrkytettyä makkaraa. Hoidosta huolimatta koiran tila heikkeni. Yhdeksän päivän kuluttua koira jouduttiin lopettamaan. Koiran nielu oli syöpynyt ja sillä todettiin sisäisiä verenvuotoja.

Tyttö toimitti eläinlääkärille rakeita, joita kertoi löytäneensä puistosta pensaan juurelta. Eläinlääkärin mukaan rakeet olivat vahvasti emäksisiä ja niin pahanmakuisia, ettei koira voisi syödä niitä muuten kuin esimerkiksi makkaraan piilotettuna. Hän toimitti rakeet edelleen poliisille.

Eläinlääkäri epäili, ettei tyttö voinut löytää rakeita pensaan juurelta, sillä ne olivat puhtaita ja kuivia.

Samalle koiralle oli sattunut outoja vahinkoja aiemminkin. Myrkytystä edeltäneenä päivänä koira oli sukeltanut kesämökkilaiturilta veteen ja ollut vähällä hukkua. Kertomansa mukaan tyttö oli pelastanut lemmikkinsä veden alta ja saanut sen virkoamaan.

Myös toinen koira sai myrkytysoireita

Epäilykset nuorta koiranomistajaa kohtaan heräsivät, kun myös hänen toinen koiransa sai vakavia myrkytysoireita. Siinä vaiheessa tyttö oli muuttanut Kannukseen ja aloittanut opintonsa eläintenhoitajan koulutusohjelmassa.

Hän väitti, että koira oli yksin ollessaan päässyt asunnon keittiöön, jossa se oli repinyt yläkaapista esiin kahvia, purukumia ja suklaata. Kertomansa mukaan tyttö oksennutti lemmikkiään ja huomasi, että sen suusta tulee myös vaaleansinistä nestettä.

Hän vei koiran eläinlääkärille sekä edelleen Jyväskylään eläinklinikalle, jossa lemmikin todettiin sokeutuneen.

Seuraavalla viikolla koiran oireet pahenivat niin, että se jouduttiin lopettamaan.

Tutkimuksissa selvisi, että koira oli saanut suuhunsa suuren määrän syövyttävää ainetta. Sen ruokatorvi, nielu, suuontelo ja kielen limakalvo olivat kuolioituneet, irronneet ja tulehtuneet. Asiantuntijoiden arvion mukaan koira ei ole voinut nauttia ainetta omatoimisesti.

Oikeus katsoi, ettei tyttöä voida tuomita ensimmäisen koiran kuolemasta, sillä syytteen tueksi ei esitetty riittävää näyttöä. Oikeuden mukaan tyttö ei välttämättä ollut ainoa koiran ruokinnasta vastannut henkilö vuonna 2007.


(Alla vielä aiemmin tänään ilmestynyt postaus)

Unelmaelämä

Minä haluaisin muuttaa maalle.

Asuisin (mieheni kanssa) isossa omakotitalossa maaseudun rauhassa, mutta ei liian kaukana vähän isommasta kaupungista. Talossa olisi yläkerta, jossa olisi aula ja riittävän monta riittävän suurta huonetta makuuhuoneiksi, niin että taloon mahtuisi vieraitakin ihan hyvin. Talossa olisi alakerta, missä olisi saunaosasto ja kodinhoitotilat, sekä takkahuone. Keskikerroksessa olisi iso ja ihana tupakeittiö, missä olisi paljon auringonvaloa, kuten koko talossa, ja riittävän paljon kaappeja ja lasku- ja työtilaa. Leivinuuni olisi ehdoton. Kaapinovet olisivat vaaleat tai koivun väriset. Tupa/Olohuone ja työhuone olisivat keskikerroksessa myös, ja olohuoneessa olisi valtavan suuri sohva, iso telkkari ja kaikki mahdolliset lisävarusteet, pelit ja systeemit. Ja työhuoneessa olisi ihana lukunurkka ja PALJON kirjoja.

Talossa olisi suuri kuisti, jonne mahtuisi sivustavedettävä sänky, missä nukkuisin kaikki kesät, Kuistille mahtuisi myös paljon viherkasveja ja iso pöytä, missä syötäisiin aina kun vähänkään mahdollista. Piha olisi SUURI ja vihreä, olisi omenapuita ja pieni mansikkamaa. Vadelmapensaita ja karviaisia myös. Pihalla olisi huvimaja tai grillikatos tai -kota. Koiran häkki ja vanha kivijalkainen navettarakennus löytyisivät myös. Koko piha olisi aidattu verkkoaidalla.

Talossa meidän kanssa asuisi ainakin kaksi kissaa, välillä varmaan pentujakin, jotka lihottaisivat itseään kilpaa vanhan navetan hiirillä. Tosin ne eivät pääsisi yläkertaan, ettei allergiani pahenisi. Keittiön nurkassa olisi häkki kanille tai parille ja kesällä ne asuisivat aitauksessaan navettarakennuksen seinustalla. Navetassa meillä olisi kesäisin muutamia vuohia tai lampaita ja joitakin kanoja. Tosin ne saattaisivat olla siellä talvetkin, kun en raaskisi laittaa niitä lihoiksi. Pihaa vartioisi suomenpystykorva kaverinaan joku nallemainen laumanvartija. Joukon jatkona hääräisi vielä joku ketterä paimenkoira, joka olisi minun harrastuskaverini.

Minä olisin kotona ja laittaisin ruuat ja hoitaisin eläimet. Ehkä jos olisi lapsia, saattaisin hoitaa nekin :D Jossain vaiheessa kunnostaisin navettaan tiloja karanneille koirille ja kissoille, missä ne voisivat odotella omistajiaan hyvässä hoidossa. Sisustaisin kotia ja kävisin välillä kaupungissa shoppailemassa, yleensä meillä olisi vieraita viikonloppuisin. Pitäisin blogia ja suunnittelisin seuraavan kesän istutuksia. Olisin onnellinen :)

8.10.2009

Kirjahyllystäni


Päivän huumoripläjäys Rutut suoriksi varastettu röyhkeästi täältä. SUOSITTELEN!


Tää ois niinku KESÄLOMALLA!
Ja tämä elämäni ensimmäinen oikea palkallinen kesäloma pidetään sitten lokakuussa eikä tiedossa ole päivääkään lomaa, vaan vain ja ainoastaan opinnäytetyötä. NAM. Päätin, etten ota stressiä blogin päivittämisestä, sillä vaikka jaksaisin tehdä postauksia, niistä tuskin saisin kovin laadukkaita. Toisaalta, jos jaksan, saatan velvollisuuksia vältelläkseni kehitellä tänne vaikka mitä! Tosin se velvollisuuksien vältteleminen ei oikeasti tule enää kysymykseenkään, sitä on tehty jo viimeiset kaksi vuotta. Ja minähän en pilaa loppuelämääni, jos voin muuttaa sen reilussa kuukaudessa.

Tälläisen kyselyn löysin Facebookista, ja koska en halua täyttää sitä sinne, täytän tänne. Ideana on vastata kysymyksiin omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Harmi, että varmaan puolet kirjoistani ovat säilytyksessä siskon kaapeissa, tilanpuutteen takia. Lisään nyt kuitenkin tähän osaan myös kirjailijat, vaikka ne eivät itse vastaukseen liitykään.

1. Oletko mies vai nainen?
Paulo Coelho: Portobellon noita

2. Kuvaile itseäsi.
Joyce Carol Oates: Blondi

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Mysteria

4. Kuinka voit?
Melissa P.: Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Judith Wilson: Viihdytään kotona

6. Mihin haluaisit matkustaa?
Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
Juhani Salokannel: Samaa sukua

8.Mikä on lempivärisi?
Christer Berens: Viiniä!

9.Millainen sää on nyt?
Diana Gabaldon: Syysrummut

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Melissa Hill: Älä unta näe!

11. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Laura Lähteenmäki: Mohair

12. Millainen parisuhteesi on?
Candace Bushnell: Sinkkuelämää

13. Mitä pelkäät?
Diana Gabaldon: Sudenkorento

14. Päivän mietelause?
Diana Gabaldon: Matkantekijä

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Tuire Kaimio: Pennun kasvatus

16. Miten haluaisit kuolla?
Stephenie Meyer: Houkutus

Jos haluaa kopioida ja täyttää, olisi kiva jos jäisi kommenttilaatikkoon viesti niin pääsen kurkkimaan :)

1.10.2009

Olikin kulunut jo liian kauan siitä, kun näin todella hyvän elokuvan!

Kävin keskiviikkona katsomassa Tarantinon Kunniattomat paskiaiset, mutta se on oikeastaan jo ihan toinen tarina.

Nimittäin, etsiessäni leffan traileria, löysin tämän trailerin, ja oi, kun kylmät väreet kulkivat lävitseni tätä katsoessa!



Aikamatkustajan vaimo -leffa on kai vihdoinkin valmis. Toivottavasti se ei tuota pettymystä, sillä kirja ainakin on ihan mieletön! Sopiva sekoitus fantasiaa ja romantiikkaa ja riittävästi sivuja tyydyttämään lukunälkää. Aivan ihana elämäntarina, vaikkakin kuvitteellinen.

Olen heikkona noihin aikamatkustustarinoihin. Suosikkikirjojani ovat Diana Gabaldonin Muukalainen -sarja, jossa Claire matkustaa ajassa kivikehän läpi suuren rakkautensa Jamien perässä. En malttaisi odottaa seuraavaa osaa! Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi aivan kaikille, niin hullaantunut siihen olen. Toivottavasti sitä ei ikinä puristeta elokuviksi, kuten Harry Potterit. Tai jos niin tehdään, älyän olla menemättä katsomaan. Pilasin nimittäin omat Potter -lukukokemukseni leffalla. En pysty enää lukemaan kirjaa niin, että siinä seikkailisivat mielikuvitushenkilöni, vaan ne näyttelijät tulevat mielikuviin. Ja ne itse kuvitellut tyypit olivat aika paljon parempia.

Mutta eksyin siis pahasti aiotusta aiheesta. Paskiaisten trailerit voi kurkata täältä ja täältä.

En ole Tarantinon tuotannosta nähnyt mitään hänen mestariteoksiaan, Kill Billit olen nähnyt ja mielestäni hän on joskus ohjannut sellaisen kuin U-käännös helvettiin...? Näin leffan joskus yläasteikäisenä enkä silloin oikein tajunnut. Mutta nyt tajusin, ja voi että Inglourious Basterds oli mahtava leffa! Aika huonot arvosteluthan se on saanut, eikä kuulemma ole mitään parasta Tarantinoa, mutta mulle siinä oli kaikki mitä odotinkin, ja vähän enemmänkin! Yleensä en suostu mihinkään yli 2 tuntia kestäviin leffoihin, koska keskittymiskykyni ei riitä, mutta nyt tuijotin herkeämättä valkokangasta koko kaksi ja puolituntisen. Brad Pittillä tosin ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, repesin totaalisesti kun herran ensimmäinen kohtaus täytti kankaan. Ja mitä ihania 40-luvun vaatteita leffassa oli! Ehdoton suosikkini oli Emmanuellen/Shosannan loppukohtauksessa käyttämä tummanpunainen upeus. Minusta taisi myös tulla näyttelijä Melanie Laurentin fani. Mun googlaustaidoilla tämä kuva on paras mitä on tarjota. Ihanaa oli myös, että koska osaan jonkin verran sekä saksaa, että ranskaa, ja molempia kieliä käytettiin elokuvassa, melkein pystyin seuraamaan koko ajan ilman tekstejä. Italiaakin kuultiin, sitäkin olen muutaman sanan opiskellut -riittävästi pysyäkseni mukana niiden parin sanan verran :D Voisin jaaritella leffasta vielä vaikka kuinka paljon...

kuva

Tarina ei ollut ihan mitä odotin, ennemmin kuin sotaelokuva sissiryhmästä, joka tunnetaan paskiaisina, elokuva oli Shosannan koston tarina. Ja ihanaa mitäjossittelua historialla! Suosittelen, mutta kuten Tarantinon kanssa ilmeisesti aina, valmistautukaa mässäilyyn -niin väkivallan, ruoan, viitteiden kuin dialogin suhteen.

Alussa näytetyistä trailereista mielenkiintoni todellakin herätti Avatar:



Ja innolla odotan myös millaisen maailman tarjoaa Tim Burtonin ohjaama Disneyn Alice in Wonderland, jonka trailerin näkee täällä.

Lieneekö aiheellista enää mainita, että lempileffoihini kuuluvat myös Moulin Rouge ja LOTR -trilogia... Ne voi jo aika hyvin arvata. Kaikki visuaalisesti loistava kelpaa minulle! Ja kun aloin lemppareita luettelemaan, pakko on mainita vielä Mamma Mia! -kai sen joko tajuaa tai ei.