Joulutunnelmia

Kyllä minä sen joulumieleni löysin sittenkin :) Se löytyi, kun paketoin myöhään illalla joululahjoja, jotka sain sittenkin ostettua. Tein mielestäni tosi kauniit paketit, vaikkakin köyhistä tarvikkeista. Käärin lahjat ruskeaan pakkauspaperiin, leikkasin leivinpaperista lumitähdet päälle ja sidoin kiinni juuttinarulla lahjanauhan asemesta. Kuvia ei nyt tule, sorry :D Nämä kuvat on otettu viime jouluna, kun me vietettiin vähän erilaista joulua mökillä. Kävimme siskosten kesken ja koirien kanssa joka päivä kävelyllä, ja missä maisemissa!

Maisa oppi muuten hyppäämään sohvalle, ja voin kertoa että mun elämä ei muuten helpottunut yhtään! Viime yönä kaveri keksi nousta mun sänkyyn koroketta pitkin. Sai kyllä lähdöt, ja koroke lähti muualle. Tosin koroke oli esteenä suojaamassa mun mattoja pikkukoiran pissoilta, mutta jospa tuo ei niille keksisi pissailla. Nytkin se makoilee mun kylkeä vasten tuossa sohvalla <3 Maisa on jo niin iso, että maanantaina mennään hakemaan ekaa rokotetta! Tässä (huonoa) kuvatodistetta ekasta kerrasta, kun tyttö kiipesi itse sohvalle. Kuva on huono, kun se on otettu läppärin kameralla. 

Uudenvuoden suunnitelmat meni kerralla uusiksi, kun olin saanut sen pyytämättä vapaaksi! Vuoden viimeinen päivähän on mun valmistujaispäivä, joten jonkinlaisia juhlia tässä kai pitäisi järjestää... Tosin, kaikilla on jo suunnitelmat uuveelle valmiina, saa nähdä miten käy. Jos en saa omia juhlia järjestettyä, täytyy varmaan järjestää itsensä jonkun muun juhliin. Oishan se nyt aika surkeeta olla omana valmistujaispäivänä + uudenvuodenattona yksin kotona Maisan kanssa. Itseasiassa tosi surkeeta. Tajusin ihan tosissaan että koulu on ohi kun kävin hakemassa kansiversion itselleni. Ai hurja!

En ota nyt joulun aikaan paineita blogin päivittämisestä. Lähden huomenna kotikotiin, missä valloitan keittiön ainakin kolmeksi päiväksi. Oon lupautunu tekemään myös karjalanpiirakoita, eka kertaa itse.  Wish me luck. Tai siis silloin kun mummi oli elossa, me tehtiin joka joulu piirakat itse. Mutta ei enää moneen vuoteen, katsotaan mitä tulee nyt! Yritän järjestellä tässä niitä ajatuksia uudesta blogista. Jos ehdin, nimittäin aikamoista hulinaa on luvassa mun viikon kestävälle joululomallekin. Porukat puhui jotain valmistujaisjuhlistakin, plaah, joulussa on riittävästi yhdelle viikolle!

Toivottavasti ootte kaikki olleet oikein kilttejä koko vuoden, että pukki toisi mieluisia lahjoja!

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Ikävä.

Mulla on ollut pari päivää hirmuinen ikävä mun vanhimpia parhaita ystäviä. Jotenkin hirmu yksinäinen olo, vaikka tapaakin ihmisiä päivittäin.

Haluaisin ihan hirveästi kerätä kokoon jonkun mahtavan porukan (ne vanhat ystävät) ja mennä kunnolla johonkin hyvään ravintolaan syömään, kolme ruokalajia ja viinit, koko setti, ai että olis ihanaa! Eikä aina niitä poikaystäviä sinne mukaan, joiden edessä joutuu varomaan sanomisiaan! Oon tuntenu mun parhaat ystävät yli 10 vuotta, ja jos ne rakastaa poikaystäviään niin silloin minäkin rakastan niitä, mutta oon oikeesti tuntenut ne kundit vasta muutamia vuosia (ja tavannut noin 10 kertaa).

Tätä illallista edeltäis tietenkin parin tunnin laittautumissessiot, ja joku KERRANKIN laittais minun tukan ja meikin, eikä niin, että minä aina laitan muille, enkä ehdi laittaa itseäni ollenkaan, kun tulee kiire. Autan muita kaunistautumaan tosi tosi mielelläni, mutta välillä olisi ihan kiva, jos minäkin saisin olla nättinä. Aina sukujuhlissakin, mun tukka on vaan jollain ponnarilla ja naamassa arkimeikki, kun oon vääntäny muille kaikenlaista. Tänä syksynä on jääny itsestä huolehtiminen kyllä niiiin retuperälle... En enää pian halua katsoa ollenkaan peiliin. Oon värjänny hiuksetkin viimeksi lokakuussa. Ja ei, mun oma väri ei ole lähellä mun nykyistä väriä :D No, jouluksi sitten panostan ja laittaudun. En ole oikeastaan pystynytkään meikkaamaan pariin kuukauteen, kun mulla on ollut silmissä niin paha allerginen ihottuma. Tai siis silmäluomissa. Ihan ruvella luomet täysin. Ei kivaa, mutta joka syksyistä. Aina ei onneksi tule silmiin, joinakin vuosina se tulee muualle kasvoihin. Onneksi se keväällä viimeistään helpottaa.

Sukujuhlista tuli mieleen, olis ihanaa mennä naimisiin. Tai siis ne häät olis ihanat. Ja ehkä jopa se mies. Yhdellä niistä mun parhaista vanhoista ystävistä on häät ensi kesänä. Tuun itkemään siellä kuin vesiputous. Onnesta (ja toivosta). Mulla on myös tavoite mahtua mun ylioppilasmekkoon niissä häissä, mekkoon joka on kaksi-kolme kokoa pienempi kuin mun nykyinen vaatekoko. Se mekko on niin kertakaikkisen ihana, ettei se saa jäädä kertakäytölle. Eikä mulla taida olla varaa ostaa uutta :D

Naimisiin menemiseen vaaditaan muistaakseni puoliso. Vähän on sillä saralla hiljasta. Tai siis ei oo mitään "sitä saraa". Oon varmaan (kuulemma) liian itsenäinen. Mutta kun ei musta oikeesti tarvitse huolehtia, oon jo iso tyttö ja pärjään itse! Voin oikeesti maksaa itse drinkkini ja ruokani, en halua jäädä mitään velkaa. Tosin vähän tukea kaipaisin. Tai aika paljon oikeastaan. Sit oon myös vähän tylsä, eli liian tavallinen enkä oo (siis viime aikoina) ehtiny nyt oikein huolehtia ulkonäöstä. Mut sen ei pitäis olla ongelma, koska oon kuulemma niin kaunis ettei mua uskalleta lähestyä. Sen lisäks että oon kaunis, vaikutan myös kylmältä. Ei kukaan halua seurustella prinsessa jään kanssa. Sit kun oon niin kylmä, niin sen on pakko johtua siitä, että oon niin ylpee. Oon myös liian varovainen, mikä johtaa siihen, että musta näkee että oon vaikee ja se saa luovuttamaan ennen kuin aloittaakaan. Mulla ei oo karismaa, oon seinäruusu. Mä oon se, joka lähtee ekana baarista (yksin) kotiin kun kaikki sen kaverit on löytäny jo seuraa. Ei siellä jaksa metelissä istua, kun kukaan ei tuu edes juttelee vaikka kuinka näyttäis rennolta ja hymyilis. Ja jos tulee, niin pois karkottaminen on TOSI helppoa. Mun suussa asuu sammakoita.

Ja koska olen yksin, mun on pakko olla tosi nirso. Mulla on varmasti tosi epärealistiset odotukset ihmisistä ja ihmissuhteista. Koska sehän on sen vanhapiian vika, että se on yksin. Mitäs ei ottanut ekaa limasta yrittäjää. Tai jos otti, oli niin tyhmnä ettei pitänyt kiinni. Omaa tyhmyyttä on, jos toinen ei rakasta takaisin.

Oikeesti mun piti vaan kirjottaa siitä, että mulla on ikävä mun ystäviä. Mutta tää mun ikävä taitaa näköjään olla vähän vakavampaa sorttia. Tää teksti vaan tuli, tän piti olla iloisia asioita ystävyydestä, kuvitettuna perinteisesti SATC-kuvilla. Mutta tähän aikaan yöstä voittaa helposti se ajatus: Ei mulle pitäny käydä näin.

Oon myös tosi hyvä selittää. Oon yksinäinen vain, koska kello on niin paljon. Ihan samalla tavalla, kuin itken vain siitä syystä, että oon väsynyt.

"Here comes Suzy the Snowflake, Suzy the Snowflake lalalaa..."

Tuo otsikon maailman raivostuttavin (joulu?)biisi on soinut päässä koko päivän, argh. Se soi meillä töissä välillä. Tänään sain haukut asikkaalta kun meillä soitetaan niin paskaa musaa, enkä oikeasti voi sammuttaa musiikkeja sen takia koko ravintolasta! En minäkään niistä biiseistä tykkää, mitäs tulit meille jos ei miljöö miellytä?! ärrrr. Oikeesti vaan olin tosi pahoillani. Ei noin sanota asiakkaalle... Oli muutenkin ihan hurjan pitkä päivä, onneksi serkku kävi leikkimässä Maisan kanssa, ettei sen tarvitse sisällä olla koko päivää yksin. Serkku ymmärsi mun ohjeet väärin ja antoi Maisalle koko päivän ruuat kerralla :D Ei oo ihme jos ei ruoka maistunut... se ei mahtunut!

Päivääni pidensi se, että tänä aamuna kävelin kirjapainolle, mistä kävelin koululle, mistä vasta postin ja sokoksen kautta töihin. Olen tänään siis palauttanut opinnäytetyöni kirjallisenkin version ja voin sanoa MORJES koko koululle, lopultakin, ihanaa. Todistus tulee postissa vuodenvaihteen tienoilla. Nyt on hjyva fiilis, ei kyllä oikeastaan ihan tajua vielä, että ei oo enää mitään pakollista. Mutta milläs minä nyt elän kun opintotuki ei enää maksa vuokraa?!

Possunkorvat haisee muuten ihan sairaaaaaan pahalle. Mutta Maisa rakastaa niitä toiseks eniten heti mun jälkeen... Ja tottakai sitä on syötävä mun sylissä/jalkaa vasten/vieressä.

Joulu tulee joka tapauksessa.

Olen ehdottomasti jouluihminen.

Kuitenkin, olen nyt nyt monta päivää yrittänyt saada aikaiseksi postausta joulusta, edes niin yksinkertaista kuin oman versioni kirjeestä joulupukille. No kuten on voinut huomata, eipä tästä ole mitään tullut. Sain kyllä kirjoitettua "joulupukille" eli äidille ihan käsin kirjeen, jossa oli joululahjatoiveet, mutta vasta kun siitä oli muistutettu ehkä noin viisi viiva kahdeksan kertaa...

En ymmärrä, missä joulumieleni on. Laitoin joulukoristeetkin heti kun joulukuu alkoi! Eikä mitään vaikutusta! Rakastan joulukorttien askartelua ja lähettämistä, mutta olen saanut aikaiseksi vasta kolme! Ja nyt olen alkanut miettiä, onko minun pakko lähettää niitä ollenkaan. Merkitkin on kyllä ostettuna.

Glögi ei maistu. Piparitaikina pakastimesta varastettuna, ei maistu. Ajatus joulutortuista lähinnä ällöttää, mutta siinä ei toisaalta ole mitään uutta.  Enkä ole nähnyt yhtään tonttua vielä, vaikka yleensä huomaan niitä jo heti lokakuun jälkeen! (En ole pöpi, tontut on kaikenlaisia hyviä tuntemuksia, varjoja ja välähdyksiä. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.) Tiedän, että toivo ei ole vielä menetetty, sillä ajatus kinkusta nostaa kuitenkin edelleen veden kielelle.


Voiko syy olla siinä, ettei minulla ole joulukalenteria?

Elossa ollaan!

Huh millaista onkaan lapsiperheen elämä! ;D

Nyt MAISA nukkuu, joten minulla on aikaa omille ihmisten jutuilleni.

Anteeksi kaikille niille, joiden blogeja normaalisti kommentoin -käyn edelleen melkein päivittäin lukemassa, mutta useinkaan en juuri sillä hetkellä ehdi paneutua kirjoittelemaan. Yksi naskalihammas on nimittäin saman tien kun silmä välttää kiinni jossain itselleen vaarallisessa tai pissaamassa minne sattuu. Onneksi uskoo kun sanotaan ja pissakin osuu useimmiten edes paperin viereen.

Ja se mikä on kaikista käsittämättömintä, sillä aikaa kun olen elänyt oikeaa elämääni tämän virtuaalisen ulkopuolella, tänne blogille on kerääntynyt lisää lukijoita, ainakin blogilistan mukaan! Aika hienoa, tervetuloa uusille (ja vanhoillekin, jos en ollut sitä ikinä sanonut)!

On tuo valmistuminenkin aika hienoa. Tai siis minun pitäisi valmistua, en pistä pistettä ennen kuin se on ihan oikeasti varmaa. Ei sitä varmaan pysty sitten edes käsittämään. Mulle on ollut tavanomaista suurempi taistelu tuo koulutus, mutta se ei kuulu tänne blogiin. Mutta siis, kahden viime kuukauden aikana on kerääntynyt valtavasti kaikenlaista pientä rästihommaa, verhojen ja irronneiden nappien ompelua, pyyhkeiden renksujen kiinnitystä ja muuta sellaista pikkupuuhaa, mitä on ollut ihana tehdä nyt, kun ei ole pakko istua näytön edessä ja pakottaa itsestään ulos tekstiä.

Ja siis joulu on tulossa!! En ollut yhtään ehtinyt tajuta! Saisi kyllä sataa lunta edes väriksi. Harmaa joulu on ihan mälsä. Ja tänään on joulukuun ensimmäinen, eikä minulla ole kalenteria! Asia täytynee korjata piakkoin... Onneksi monissa blogeissa on ihania kalentereita, mullakin ajatus blogijoulukalenterista kävi mielessä tänä aamuna eli noin kuukauden myöhässä. Ideaa olisi pitänyt ehtiä jalostaa ja ajastaa ensimmäiset päivitykset jo viime kuussa...

Mutta nyt siihen mitä kaikki on kuitenkin odottaneet ja miksi kukaan enää jaksaa tätä blogia lukea, saanko esitellä, arvon naiset (ja herrat?): MAISA ALMA ILONA POPPANEN!

 

ps. En oikein hallitse vielä tätä uutta kuvanlisäysjuttua jota kaikki suositteli... no opetellaan ajan kanssa!

Anteeksi radiohiljaisuuteni.

Täällä on tapahtunut viime aikoina kaikenlaista.

Päällimmäisenä, olen saanut opinnäytetyöni valmiiksi ja pystyn taas hengittämään. Pari kuukautta kestäneen vaiheen jälkeen minulla on taas aikaa ja elämä.

Toiseksi (vaikka oikeasti tämä on se ensimmäinen asia) viime maanantaina koiranpentuni tuli kotiin :) Olemme eläneet pääosin vauvan ehdoilla, mikä tarkoittaa, että minulla on aikaa kaikkeen muuhun silloin kun vauva nukkuu... Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää, nyt on liian paljon sekalaisia ajatuksia. Olen vasta tajuamassa, mitä elämässäni on meneillään tällä hetkellä. Kestää aikansa, että saan kokonaisuuden hallintaani jälleen.

Yksi syy miksi en ole kirjoitellut tänne on, että mielessäni pyörii ajatus uudesta blogista. Ideoita ja ajatuksia on, mutta kokonaisuus ei ole vielä kasassa. Suunniteltu toteutus joskus alkuvuodesta. Olen nyt aika kaikkeni antanut ja takki auki -fiiliksellä tuon opinnäytetyön takia ja pentu on aikamoinen elämänmuutos. Palaan asiaan jossakin vaiheessa...

Ja pian tulee joulu! En ole ehtinyt suoda vielä ajatustakaan!

Ensimmäistä kertaa esitän postauksessani kysymyksen tällä tavalla: Millainen on sinun joulusi? Miten sinä saat joulufiiliksen? Mikä tekee sinun joulustasi joulun?

Ihanainen

Jenni on mun tämän hetken lemppariartisti, on ollut jo pitkään. Levy on tehosoitossa edelleen, vaikka ilmestymisestä on jo aikaa ja keikalle helmikuussa!

Nämä biisit ei löydy hänen viimeksi ilmestyneeltä levyltään.







Toivottavasti sivu latautuu kunnolla, vaikka olen kasannut tähän etusivulle nyt videoita enemmän kuin riittäävästi!

Pitkästä aikaa.

Viimeaikojen lempparimusiikit on taas jääny lisäilemättä... Nyt siis tuplasti ellei triplasti! :)

Ihana!



Haha, me oikeesti luultiin mun kaverin kanssa pelkän nimen perusteella, että tää on se idols-Agnes :D:D Saa nauraa!!!



Ja mikä tyyli!



Tää on upeeta, ei voi muuta sanoa. (Ja se mies, lähtisköhän se mun kanssa treffeille...?)



Me jo suunniteltiin mun siskon kanssa, miten me vedetään tukat tötterölle ja kellohameet päälle ja mennään NIIN kattoo näitä jos ne tulee Suomeen. Ja tuleehan ne. Ja se keikka on loppuunmyyty. Voiko enempää ketuttaa?!! En oo ikinä ollu minkään tai kenenkään fani, mut näiden fani voisin todellakin olla!!!





Tässä toinen, joiden keikalle olisi tehnyt mieli. Suunnitelma oli, että olisin molemmille siskoilleni ja itselleni ostanut joululahjaksi liput keikalle, ja ois menty siskosten kesken katsomaan shöytä. Pikkusisko kuitenkin otti ja lähti marraskuuksi Espanjaan (!!) joten ei nyt päästy keikalle...

Mie sanon tälleen :)

Löysin tällaisen ihanan, tarkemmin sanottuna täältä, ja pakko oli ottaa itsellekin!

Mulle on oma puhetyylini tosi tärkeä ja se, että puhun voimakasta murretta iso osa minua. Olen asunut jo loppujen lopuksi niin kauan poissa omalta murrealueelta, että väkisin on puhe muokkautunut, mutta en koskaan halua tietoisesti opetella murretta pois! Minulle on kommentoitu, että vihaisena tai jännittyneenä tmv tilanteessa puhun hyvin selkeää asiakieltä (esim. hankala asiakastilanne...) kun taas kaveriporukassa ja rentoutuneena puheen nuotti muuttuu täysin ja murre puskee läpi.

Miten sanot seuraavat lauseet:
1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Miun siskon punanen mekko mahttuu miullehi.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarvviitko appuu siinä jutussa, jonka se ope(/open lempinimi) anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
okei, no tehhään niin ku sie sanoit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
mummo hakkee meiät jossain varttii vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Meninki Helsinkiin linjalla, ku myöhästyin junasta.

EDIT jokin tässä mätti, ja neloskohtaakin vähän korjasin. Nyt kuitenkin keksin miten tämän oikeastaan sanoisinkaan: Jouvuinki mennee Helsinkiin linjalla, ku myöhästyin junasta

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ootko nähny miun veljen puhelinta?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostitko sie sen hammeen, joka myö nähttiin viime viikolla hennesissä?

Kukas tietää mistä olen alun perin kotoisin? Mistä mie oon kotosin? Ka kenneenkä tyttöjä sitä mie oon??

Saa ottaa mukaan, ja saa kertoa mulle että pääsen kurkkimaan!

Kyllä suomen kieli on ihana :)

Kaksi viikkoa entistä elämää jäljellä.

Huomijo

Koska blogger on ihan mälsä ja kaikkea, se ei näköjään päivitä lukijoille että olen päivittänyt blogiani. Tiedän siitä, että olen joidenkin blogien sivupalkissa seuraan -listassa nähnyt oman blogini ja jonkin vanhan postauksen otsikon. Oon siis ymmärtänyt niin, että tätä lukee bloggerin kautta muutama ihminen, mutta mullapas lukee tiedoissa että 1. Siellä jossain hallintasivulla siis, mikä tulee ekana kun kirjautuu sisään. Vai lukeeko kaikki salaa? Kyllä täällä saa seurata ihan omalla naamalla, en pure vaan päinvastoin ;)

Kannustan siis siirtymään myös blogilistan käyttäjäksi. Itse olen huomannut sen toimivaksi.
(Niitä blogeja, jotka ei blogilistalta löydy, olen seurannut bloggerin kautta (vaikka se onkin epäluotettava) tai manuaalisesti tarkistamalla tilannetta kirjanmerkkipalkin kautta.)

Entäs voikos tosta valittaa jonnekin, kun blogger ihan selvästi dissaa mun blogia?!!

Kannattaa siis aina täällä käydessä katsoa myös edellinen postaus, että oliko siellä jotain vielä lukematonta mielenkiintoista... :)

Kuka on oikea minä?

Lempparitauluni E. Hughesin Midsummers eve

Puhinaa -blogissa on aina tekstejä, jotka saavat ajattelemaan. Usein hauskalla tavalla, kuten tämä muumi-pohdinta. Idean tähän postaukseen sain tästä.

Blogissa ja facebookissa annan itsestäni tietyn kuvan, joka ei ole koko totuus. Yhdistän nyt blogiminän ja facebook -minän ja julkaisen täällä joitakin facebook päivityksiäni uusimmasta alkaen. Näiden lisäksi on vielä vanha ystävä -minä, perhe-minä, työminä ja aika monta muutakin minua. Mutta kuka niistä on oikea?

- taitaa tulla tauti... ei hyvä, ei yhtään hyvä!!!
- miten voi väsyttää näin paljon?! jos meen nyt nukkumaan, niin voisko joku herättää suunnilleen viikkoa ennen joulua...?
- toiset näkee unia lentämisestä, minä nään sukeltamisesta. Voisko joku selittää? :D
- matkakuume. onpa ylläri tähän aikaan vuodesta.
- tuntuu ihan matikkanerolta kun investointilaskut on valmiita, ei ollut ees vaikeita ja tais mennä vielä edes osaksi oikein! jipii, juhlin tätä nukkumalla kun naapuritkin on kerrankin hiljaa :)
- siis mud cakehan tarkottaa suomeksi että keskellä on raakaa taikinaa... ai eikö?
- ihanan valkoista <3 66 päivää jouluun!
- And The Girls Tonite Only!!!
- voitteko kuvitella: yhdellä klikkauksella deletoin kokonaisen päivän työn opparia!!! seurasi "pieni" sekoamiskohtaus. Rauhoituttuani klikkailin lisää ja löysin opparini vahingoittumattomana <3 Kaikkiko pitää oppia kantapään kautta?



Kertooko facebookstatukset minusta mitään uutta sellaisille jotka ovat lukeneet täällä enemmänkin? Nyt saa leikkiä psykologia ja analysoida! :D Oletteko koskaan selanneet omia statuksianne taaksepäin? Kun niitä lukee nippuna ja pitkältä ajalta, niistä voikin yllättäen löytää jotain uutta itsestään. Suosittelen!

Vastaus otsikon kysymykseen on tietenkin, että koko minä olen oikea minä.

Ihanatkamalat peter pan -saappaat

Nyt tarvitsen apua. Mulla on tällaiset lähestulkoon käyttämättömät mustat ihankivat saappaat. Ihankivat siksi, että näin samanlaiset joskus jonkun myyjän jalassa ja sillä ne näytti oikeasti aika kivalta.



Mutta kun minua ei huvita laittaa näitä omiin jalkoihini yhtään... Ennemmin laitan vaikka jotkut kengät jotka eivät sovi asuun ollenkaan. Ja ovat siis ihan tavalliset jalkaan, ei superhyvät mutta ei nyt mitenkään huonotkaan, vaikkei muotoiluja sisäpohjissa ole nimeksikään. Oon ostanut nämä viime talvena periaatteella: pakko ostaa ihan mitkä tahansa riittävän halvat talvikengät vielä pariksi viikoksi kun edelliset hajosivat.



Näistäkin kuluu aika äkkiä pohjat käyttökelvottomiksi, kunhan vaan saan nämä kunnolla käyttöön ensin. Kävelen jotenkin oudosti ja kenkieni kannat saattavat olla toiselta reunalta jopa sentin kuluneemmat kuin toiselta ja silloin jalka tulee aivan kamalaan asentoon kävellessä. Ja eihän sellaisia voi käyttää.





Kysymys kuuluu, miten näistä tekisi tosi kivat?



Ekan kohdan tiedän jo, eka ne pitää putsata. Nauhat vois ehkä vaihtaa... Mutta millaisiksi?



En halua heittää pois täysin hyviä kenkiä joissa on ainesta vaikka mihin!


Kun läppä on ylhäällä, saappaat yltävät polveen asti, jos käännettynä alas, saappaat ei ole mielestäni oikein pitkät eikä lyhyet -tosi hankalan pituiset siis.

Kop Kop!

Kyllä blondillakin joskus välähtää... Minun piti elää tätä elämää 23 vuotta 1 kuukausi ja 30 päivää että tajusin lopultakin mitä ovat kopkop -vitsit! Oon aina vähän ihmetelly että kuka niille nauraa, mikä ihme niissä on ideana. Ja nehän onkin mun huumorintajun ydintä, ainakin tän perusteella!

Nyt naurattaa :D

Oivalluksen avaimet ja yllättävän hyvät päivän vitsit löytyy täältä. :D

Tunnustuksia ja haastetta samassa paketissa.

Kiitos ainakin Kazzalle, Margelle ja Riehulle joilta sain tämän napin. Liikutuin tästä kovasti.

1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen

2. Kopioi kuva ja liitä se blogiisi

3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen

4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä

5. Anna tunnustus seitsemälle

6. Linkitä nämä blogissasi

7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

1. Luulin pitkään, että olen jokin lehtolapsi, sillä en saa kieltäni rullalle. Kaikki muut perheessäni saavat, ja tämähän on siis geeneistä riippuvainen ominaisuus, kuten korvanlehden muoto jne. Näytän kuitenkin niin paljon isältäni, että mahdollisuus olla jonkun muun lapsi on häviävän pieni. Kerran sitten peilin edessä pelleillessäni sain kieleni vahingossa kouruksi ja viimeisetkin epäilykseni hävisivät! Olen siis onnistunut tässä kielen taivuttelussa vain kerran, vaikka sen pitäisi olla helppoa.
2. Saatan katua tämän paljastamista, koska suojelen tätä anonymiteettiäni vähän turhankin hartaasti, mutta työskentelen ravintola-alalla, tarjoilijana ja baarimikkona saman ketjun kahdessa hyvin erilaisessa ravintolassa, toinen on ruokapaikka ja toinen baari. En yhtään pidä työstäni melkein ikinä mutta rakastan työtovereitani ja olen hyvin ylpeä työpaikastani.
   
3. Pikkusormeni ovat normaalia lyhyemmät. Siis jos normaalisti pikkusormi yltää ihmisillä noin nimettömän ylimmän nikaman kohtaan, minun pikkusormeni yltää juuri ja juuri yli keskimmäisestä nikamasta. Aloin joskus pienenä soittaa kosketinsoitinta, mutta jouduin lopettamaan, kun sormeni eivät yltäneet kaikille koskettimille.
4. Olen voittanut kymmenenvuotiaana maakunnallisessa piirustuskilpailussa oman sarjani ja saanut siitä palkinnoksi sata markkaa. Olen vieläkin ylpeä itsestäni, vaikka olinkin käyttänyt työssäni toisen tytön keksimää ideaa taustan suhteen. Muistaakseni sain luvan matkia hänen työtään, mutta joka tapauksessa, minun toteutukseni voitti. Samalla viikolla voitin torilla arpajaisissa kaikki kolme pääpalkintoa ja minulla oli syntymäpäivä. (Saattaa olla että olen osia tästä maininnut aiemminkin.)
5. Koko nuoruuteni sanoin, ettei minun kotiini tule yhtään viherkasvia. Nyt harmittelen, kun kodissani ei ole niille riittävästi tilaa. Kasvit selvästi viihtyvät kun kerran kasvavat ja kukoistavat, (enkä oikeasti edes auta niitä mitenkään muuten kuin kastelemalla välillä!) mutta täällä ei oikein ole niille riittävästi hyviä paikkoja ja tasoja. Silti haluaisin ostaa niitä aina vain lisää!
   
6. Minä olen se vieras, joka kurkistaa aina vessasi kaappeihin ainakin ekalla tai tokalla vierailulla. Jos mitään mielenkiintoista ei löydy, harvemmin palaan rikospaikalle.
7. Uskon, että minulla on jonkinlainen "näkijän kyky". Näen välillä voimakkaita unia ihan tavallisista asioista jotka sitten tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin. Täytyisi alkaa kirjoittaa unipäiväkirjaa. Viimeksi kun kirjoitin käsin arpalippua arvonnassa, mieleeni tuli tosi vahvasti tunne: turhaan te muut näitä lappuja täytätte, kun minä tämän kuitenkin voitan, ja niin minä voitin sen! Tätini ja äitini näkevät unia, varsinkin jos joku on kuolemassa tai sairastunut. Isäni tietää asioita juuri ennen kuin ne tapahtuvat. Esimerkiksi hän saattaa sanoa vaikka keskittyneenä päivän lehteen: älä leikkaa sormeesi ja samalla hetkellä tai kohta leikkaajan veitsi lipeää ja leikkaa haavan. Mielestäni kaikilla ihmisillä on jonkinlainen "kuudes aisti" jos sitä vain kuuntelee. Toisilla se on voimakkaampi ja toisilla hyvin heikko, eikä sitä kuule varsinkaan jos siihen ei usko. Kyse on ehkä jonkinlaisesta ajatuksen voimasta ja energiasta. En yleensä puhu tästä, paitsi jos "deja vu" tulee niin voimakkaana että minun on pakko kysyä esimerkiksi, aioitko seuraavaksi sanoa näin...? Kuulostaa kyllä typerältä, ei kai mulla mitään kykyjä ole. Oon vaan kattonu liikaa telkkaria. (Mutta on silti.)

Oon nyt tosi tylsä ja rikon sääntöjä, enkä luovuta tunnustusta eteenpäin. Tämä on ollut nimittäin jo ihan kaikissa blogeissa ja olen jo mennyt sekaisin että kuka tunnusti mitäkin. Kiitos silti että annoitte sen minulle!

Alla toinen tämänpäiväinen paatos!

Sitä ja tätä ja tuota

(kuva hauvasta lainattu ilman kasvattajan lupaa, me so sorry...)

Tuntuu että koko elämä on ihan sekaisin, eikä aikaa ole mihinkään sellaiseen, mitä haluaisin tehdä. Toisaalta en saa aikaiseksi sitäkään mitä olisi pakko tehdä (lue: opinnäytetyö ja puuttuvat kurssit) mutta asian ajatteleminen saa minut paniikkikohtauksen partaalle, joten yritän olla kirjoittamatta nyt tähän aiheesta. Iltaisin saan välillä lähes paniikkikohtauksia, tuntuu että ilma tiivistyy ympärilläni, en kykene olemaan paikallani enkä hengittämään, ajatukset ja pakokauhu vyöryvät ylitseni ja tekee mieli vaikertaa ääneen. Juttuhan on niin, että minun on pakko valmistua, tai minut potkitaan ulos koulusta. Miten mun elämä päätyi tällaiseen tilanteeseen? Tämä ei ole mulle ollenkaan tyypillistä, olen kasipuolen-ysin tyttö ja aina kunnollinen, edessä loistava tulevaisuus. Opokin sanoi lukiossa, että voit tehdä elämässäsi mitä tahansa haluat, ainakaan ei ole arvosanoista kiinni. Oon varmaankin vain saanut ne arvosanat (ja kaiken muunkin) aina liian helpolla... Toisaalta luulenpa, että mielenterveyteni koki jossain välissä jotain kolhuja ja nykyinen tilanne on vasta suunnilleen normaali. Ehkä aikuistuin kertarytinällä joka kesti kolmisen (-neljä) vuotta? Oli syy mikä oli, kun selviän tämän vuoden kunnialla loppuun, pystyn taas mihin vain. Nyt täytyy vain oikeasti selviytyä. Mitä jos en onnistu, tällä hetkellä näyttää siltä?!! ei voi lähteä tuolle ajatuksen tielle nyt ollenkaan, muuten tästä tulee vain taas yksi sekopäinen postaus...

Oikeasti mulla on ollut ihan sikakivaa tässä kuussa, tuo ylläoleva asia vain varjostaa kaikkea hyvin mustalla ja suurella varjolla. Voi kun osaisin kertoa kaiken täällä blogissa, mutta koen, etten voi tehdä tätä täysillä niin kauan kuin ahdistava tilanne jatkuu. Tai voin kirjoittaa tänne kaiken, mutta en sillä tavalla kuin haluaisin, "laadukkaasti". Todennäköisesti perustan kokonaan uuden blogin uuden elämän kunniaksi alkuvuodesta ja hautaan tämän epäonnistuneena mutta valtavan opettavaisena kokonaisuutena.

Kaiken lisäksi mun työpaikalla on ymmärretty mun vapaatoiveet väärin ja mä oon ehtiny perua mun opintotuet loppuvuodelta. Eikä sitä perumista voi perua. Työvuoroja on loman jälkeen tiedossa 2 kun piti olla 10. Onneksi pyhällä hengellä on opiskelijat säilyneet hengissä ennenkin, vai miten se oli?!

Mutta niitä kivoja asioita tässä kuussa:

• Olen oikeasti lomaillut (vaikka ei olisi saanut)
• Käytiin hyvän ystävän kanssa uimassa ja tehtiin maailman parhaita voileipiä ja katsottiin leffaa, jonka aikana itkin niin etten ole ikinä varmaan itkenyt noin paljoa leffan aikana. Mikä herkkis musta on tullut? :D
• Pääsin vihdoinkin ikeaan ja sain vaikka ja miten paljon uutta kivaa kotiin <3 olen suunnitellut jonkin laista kotipostausta mutta sitä saa kyllä odottaa, mutta sitten kun sen lopulta teen, siinä näkyy ikean vaikutuskin...
  
• Oon shoppaillu maailman ihanimmat uudet saappat, kivoja arkitoppeja, kolitsiliivin, koiralle juttuja, hameen jota oon kattonu kesästä asti ja mitähän muuta kivaa...
  
• Olen tajunnut kunnolla tavanneeni täällä blogimaailmassa ihan sairaan kivoja tyyppejä joilla on mielenkiintoisia juttuja ja tästä ja heistä on tullut iso ja tärkeä osa elämääni, vaikka en olekaan irl kertonut tästä harrastuksesta kenellekään muulle kuin yhdelle inspiraation antaneelle ystävälle ja vahingossa äidille.
• Voitin norpan sekoituksen arvonnassa! vautsi, eka kertaa ikinä blogiarvonnassa!
• Kävin (mielestäni ihan onnistuneilla, mitä nyt jännitin, pakko käyttää tätä ilmaisua, V**USTI) treffeillä yhden ihanan pojan kanssa ja toivon nyt varpaatkin ristissä että sekin tykkäis musta! Miten taotaan jonkun päähän olematta päällekäyvä ja aggressiivinen ja muutenkin vastenmielinen (siis kaikki naiset tietää että tarkotan nyt sitä, kun nainen antaa miehen olettaa että mies on keksinyt koko ajatuksen ihan itse) että "mä oon sun elämän nainen!" ??
• Puuttuu enää panta ja peti! Ainii ja tietysti se pentu! Siitä on kehittymässä kuvien perusteella niiiin maailman kaunein narttu! :D
• Ensi viikolla teen täytekakut noin sadan hengen juhliin, ja tietysti juhlin niissä juhlissa. Vitsit, toivottavasti siitä tulee just niin kivaa kun on luvattu!
• Olen viettänyt iltaa nuoruuden parhaiden ystävien kanssa tosi hyvässä ravintolassa ja juoruillut pikkutunneille olkkarissa viinin kera.

Ja sitten yksi sankaritarina: olin viime yönä maailman rohkein tyttö. Asun siis opiskelijatalossa, en kuitenkaan missään asuntolassa, vaan kerrostalossa jossa kaikki asukkaat on opiskelijoita. Tyyppejä on siis vaikka minkälaisia, ja varsinkin juuri kotoa pois muuttaneet pissalissut on yleensä aika kovia juhlimaan. Varsinkin näin syksyisin ongelmia on aina. Kaksi viikkoa sitten heräsin sekä perjantai että lauantai öinä puoli yhdeltä haloo helsingin tahteihin ja huutoon ja känniseen meluamiseen. No, jotenkin vielä kestin tämän kaiken ja aamulla tuntui ihan turhalta ilmoittaa vuokranantajalle. Viime yönä kuitenkin kuuntelin kaksi tuntia (samojen) kännisten teinityttöjen kälätystä (suomeksi: niin kovaäänistä "keskustelua", että sain selvää aiheesta) ja laulua ja surkeaa musiikkia ja sitten napsahti. Unohdin täysin kaikki vaarat (olen kuullut että bilerauhan häiritsijää on joskus jopa ammuttu oven läpi jossakin) ja painelin kerroksiin etsimään syyllisiä. Joku oli jo aiemmin hakannut pattereita, mutta eipä ulvojat siitä hiljenneet. Onneksi koiranpentu ei ole vielä kotiutunut, sehän ei olisi enää ikinä uskaltanut jäädä yksin kotiin jos olisi ollut täällä tämän tapauksen sattuessa. Löysin ylemmästä kerroksesta tupakkapartsilta tytön, joka oli myös herännyt juhlintaan. Syylliset eivät kuitenkaan olleet siellä, vaan asunnossa joka sijaitsee minun kämppäni alapuolella. Tästä voin päätellä, että koko talossa ei ole kovinkaan moni nukkunut, kun tyypit on heränneet minun yläpuolellanikin. No, pyhää vihaa täynnä rimpautin ovikelloa pari kertaa voimakkaasti ja lopputuloksena käytävään (ja taloon) asettui ihana rauha ja hiljaisuus! Kukaan ei tullut avaamaan, joten soitin ovikelloa voimakkaasti vielä kerran varmemmaksi vakuudeksi ja sanomattomia sanojani painottaakseni, ja painelin sydän kurkussa pamppaillen ja adrenaliinilukemat taivaissa takaisin kämppääni. Hih, olisin saanut hyvän päivän asu kuvan yöllisestä sankarin sukkahousuasustani :D vedin vaan lähimmät kollarit ja neulepaidan yökkärin päälle, villasukat jalkaan ja tuima ilme naamalle. Oon kuitenkin kolmen isosisko, tiukka "mulle ei sanota vastaan kun mä sanon miten tehdään" ja oikea vakuuttavan pelottava äänensävy löytyvät kyllä tarvittessa. Onneksi niitä ei nyt tarvittu. Mutta sellainen öiden sankari minä olen! Ens kerralla soitan kyllä peiton alta turvasta poliisit.

Lopultakin saan tänne myös kuvan lempparimekostani, josta on pitänyt saada tänne kuva jo ikuisuuden ajan, mutta nyt vasta löysin itseasiassa vahingossa joskus räpsimäni kuvat kamerastani. On tää vaan niin laadukas kuvablogi että huoh... Ei muuten tarvii ihmetellä miksi ei oo kaikki muumit laaksossa kun kattoo näitä kuvia -oikea valopää tää bloggaaja.


Tajusin viimeksi kun mekkoa käytin, että ois pienempikin koko riittänyt, kun ei oo tota rintamusta liikaa. No, onneks toi kuva vaan suurentelee tota tilannetta, oon vetäny kaiken kankaan tota nauhakujaa pitkin eteen, oikeesti se on paljon kivemman näköinen kun ton asettelee. Eikä mun mahakaan oo noin suuri mitä kuvassa! Näissä kamppeissa olin siis alle kuukausi sitten yhden ruokaravintolan avajaisissa aka ilmaisen viinan bileissä. Ja tarjoilijapoika flirttaili mulle! En tosin tajunnu sitä ennen kun mun kaverit sano että ootko vähän toope...

Jouluun on enää 67 päivää.

Minulla on ollut ihana viikko.

Ensin tuli äiti ja sisko ja veli, ja me shoppailtiin ja shoppailtiin vielä vähän lisää kun käytiin ikeassa.

Sitten tuli yläastevuosien paras ystävä ja me shoppailtiin ja käytiin ihanassa ravintolassa hyvin syömässä (tosi hyvää ankkaa) ja juoruttiin olkkarissa aamun tunneille.

Ja muuten, hauvani on tänään kolmeviikkoinen, viisi viikkoa jäljellä!

En siis ole oikein blogeihin ehtinyt, mutta eiköhän tilanne korjaudu kun elämä palailee uomiinsa.

Ihanaa olla lomalla!

Blogislämy!

Luin jostakin blogista, että vielä nykyäänkin harrastetaan slämyjä. Muistelimme ystäväporukassa muutama päivä sitten niitä, slämit, slämärit, slämyt, kuka milläkin nimellä. Kuka muistaa vielä ne vihkot, joissa esitettiin kysymyksiä kavereille ja jokainen vastasi "nimimerkillä", jollakin kuviolla, sivulla olleeseen kysymykseen? Ja niitä piti tehdä vähintäänkin joka viikko uusi, oli edellinen täynnä tai ei!

Olen miettinyt, ketä ovat ne, jotka tätä blogintynkääni lukevat. Eihän teitä montaa ole, mutta kaikki eivät taida kommentoida aktiivisesti. ;)

Ja siitä sainkin idean tehdä blogislämyn: velvoitan KAIKKI vastaamaan tähän, vaikka olisit ensimmäistä kertaa blogissani! Sillä kirjoittivathan slämyihinkin ihan kaikki! ;)

Muistathan keksiä "nimikuvion". Kysymyksiin on sallittua vastata blogimaailman mahdollisen anonymiteetin vaatimalla salaperäisyydellä! ;)

1. "nimimerkki" ja oma nimi (tai bloginimi)
2. ikä ja horoskooppi
3. asuinpaikka
4. blogisi osoite
   
5. lempieläin
6. lempiväri
   
7. paras ystävä
8. suosikkipoika / -tyttö
9. lempibändi
10. lempielokuva
11. paras mies- ja naisnäyttelijä
12. mitä haluaisit sanoa minulle?

Slämyn idean saa vapaasti kopioida jos haluaa, levisiväthän ne silloin ennenkin kulovalkean lailla - kun yksi toi slämyn täytettäväksi, toi seuraavana päivänä kolme muutakin! Olisi kuitenkin kiva, jos linkkaisit blogiini, jotta muutkin pääsevät täyttämään slämyäni!

kuva

Missä oikeus?

Minä olen tällä hetkellä NIIN vihainen.

Millainen ihminen tekee tällaista?! Ja miksi se ihminen selviää käytännössä rangaistuksetta? Yleensä tällaiset ilmi tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Voin vain kuvitella mitä muuta kamalaa ne ihanat flätit ovat joutuneet kokemaan. Tai oikeastaan, en edes halua kuvitella!

Teksti on kokonaisuudessaan kopioitu täältä.

TEINITYTTÖ MYRKYTTI KOIRANSA - OPISKELEE ELÄINTENHOITAJAKSI
Eläintenhoitajaksi opiskeleva 17-vuotias tyttö myrkytti koiransa syövyttävällä aineella. Kovista tuskista kärsinyt sileäkarvainen noutaja jouduttiin lopettamaan useita päiviä jatkuneiden kärsimysten jälkeen.

Kokkolan käräjäoikeus tuomitsi naisen 40 päiväsakkoon nuorena henkilönä tehdystä eläintensuojelurikoksesta. Hänet määrättiin myös viideksi vuodeksi eläintenpitokieltoon.

Naisella oli ollut kaksi sileäkarvaista noutajaa. Hän oli saanut ne 12-vuotiaana. Molemmat lemmikit saivat suuhunsa myrkyllistä ainetta ja ne jouduttiin lopettamaan vuoden välein.

Tyttö: Koira söi myrkytettyä makkaraa

Ensimmäinen koira kuoli syyskuussa 2007 tytön ollessa 15-vuotias. Hän asui silloin Lappeenrannassa.

Tyttö toimitti koiransa eläinlääkärille ja kertoi tämän syöneen puistossa myrkytettyä makkaraa. Hoidosta huolimatta koiran tila heikkeni. Yhdeksän päivän kuluttua koira jouduttiin lopettamaan. Koiran nielu oli syöpynyt ja sillä todettiin sisäisiä verenvuotoja.

Tyttö toimitti eläinlääkärille rakeita, joita kertoi löytäneensä puistosta pensaan juurelta. Eläinlääkärin mukaan rakeet olivat vahvasti emäksisiä ja niin pahanmakuisia, ettei koira voisi syödä niitä muuten kuin esimerkiksi makkaraan piilotettuna. Hän toimitti rakeet edelleen poliisille.

Eläinlääkäri epäili, ettei tyttö voinut löytää rakeita pensaan juurelta, sillä ne olivat puhtaita ja kuivia.

Samalle koiralle oli sattunut outoja vahinkoja aiemminkin. Myrkytystä edeltäneenä päivänä koira oli sukeltanut kesämökkilaiturilta veteen ja ollut vähällä hukkua. Kertomansa mukaan tyttö oli pelastanut lemmikkinsä veden alta ja saanut sen virkoamaan.

Myös toinen koira sai myrkytysoireita

Epäilykset nuorta koiranomistajaa kohtaan heräsivät, kun myös hänen toinen koiransa sai vakavia myrkytysoireita. Siinä vaiheessa tyttö oli muuttanut Kannukseen ja aloittanut opintonsa eläintenhoitajan koulutusohjelmassa.

Hän väitti, että koira oli yksin ollessaan päässyt asunnon keittiöön, jossa se oli repinyt yläkaapista esiin kahvia, purukumia ja suklaata. Kertomansa mukaan tyttö oksennutti lemmikkiään ja huomasi, että sen suusta tulee myös vaaleansinistä nestettä.

Hän vei koiran eläinlääkärille sekä edelleen Jyväskylään eläinklinikalle, jossa lemmikin todettiin sokeutuneen.

Seuraavalla viikolla koiran oireet pahenivat niin, että se jouduttiin lopettamaan.

Tutkimuksissa selvisi, että koira oli saanut suuhunsa suuren määrän syövyttävää ainetta. Sen ruokatorvi, nielu, suuontelo ja kielen limakalvo olivat kuolioituneet, irronneet ja tulehtuneet. Asiantuntijoiden arvion mukaan koira ei ole voinut nauttia ainetta omatoimisesti.

Oikeus katsoi, ettei tyttöä voida tuomita ensimmäisen koiran kuolemasta, sillä syytteen tueksi ei esitetty riittävää näyttöä. Oikeuden mukaan tyttö ei välttämättä ollut ainoa koiran ruokinnasta vastannut henkilö vuonna 2007.

(Alla vielä aiemmin tänään ilmestynyt postaus)

Unelmaelämä

Minä haluaisin muuttaa maalle.

Asuisin (mieheni kanssa) isossa omakotitalossa maaseudun rauhassa, mutta ei liian kaukana vähän isommasta kaupungista. Talossa olisi yläkerta, jossa olisi aula ja riittävän monta riittävän suurta huonetta makuuhuoneiksi, niin että taloon mahtuisi vieraitakin ihan hyvin. Talossa olisi alakerta, missä olisi saunaosasto ja kodinhoitotilat, sekä takkahuone. Keskikerroksessa olisi iso ja ihana tupakeittiö, missä olisi paljon auringonvaloa, kuten koko talossa, ja riittävän paljon kaappeja ja lasku- ja työtilaa. Leivinuuni olisi ehdoton. Kaapinovet olisivat vaaleat tai koivun väriset. Tupa/Olohuone ja työhuone olisivat keskikerroksessa myös, ja olohuoneessa olisi valtavan suuri sohva, iso telkkari ja kaikki mahdolliset lisävarusteet, pelit ja systeemit. Ja työhuoneessa olisi ihana lukunurkka ja PALJON kirjoja.

Talossa olisi suuri kuisti, jonne mahtuisi sivustavedettävä sänky, missä nukkuisin kaikki kesät, Kuistille mahtuisi myös paljon viherkasveja ja iso pöytä, missä syötäisiin aina kun vähänkään mahdollista. Piha olisi SUURI ja vihreä, olisi omenapuita ja pieni mansikkamaa. Vadelmapensaita ja karviaisia myös. Pihalla olisi huvimaja tai grillikatos tai -kota. Koiran häkki ja vanha kivijalkainen navettarakennus löytyisivät myös. Koko piha olisi aidattu verkkoaidalla.

Talossa meidän kanssa asuisi ainakin kaksi kissaa, välillä varmaan pentujakin, jotka lihottaisivat itseään kilpaa vanhan navetan hiirillä. Tosin ne eivät pääsisi yläkertaan, ettei allergiani pahenisi. Keittiön nurkassa olisi häkki kanille tai parille ja kesällä ne asuisivat aitauksessaan navettarakennuksen seinustalla. Navetassa meillä olisi kesäisin muutamia vuohia tai lampaita ja joitakin kanoja. Tosin ne saattaisivat olla siellä talvetkin, kun en raaskisi laittaa niitä lihoiksi. Pihaa vartioisi suomenpystykorva kaverinaan joku nallemainen laumanvartija. Joukon jatkona hääräisi vielä joku ketterä paimenkoira, joka olisi minun harrastuskaverini.

Minä olisin kotona ja laittaisin ruuat ja hoitaisin eläimet. Ehkä jos olisi lapsia, saattaisin hoitaa nekin :D Jossain vaiheessa kunnostaisin navettaan tiloja karanneille koirille ja kissoille, missä ne voisivat odotella omistajiaan hyvässä hoidossa. Sisustaisin kotia ja kävisin välillä kaupungissa shoppailemassa, yleensä meillä olisi vieraita viikonloppuisin. Pitäisin blogia ja suunnittelisin seuraavan kesän istutuksia. Olisin onnellinen :)

Kirjahyllystäni

Päivän huumoripläjäys Rutut suoriksi varastettu röyhkeästi täältä. SUOSITTELEN!


Tää ois niinku KESÄLOMALLA!
Ja tämä elämäni ensimmäinen oikea palkallinen kesäloma pidetään sitten lokakuussa eikä tiedossa ole päivääkään lomaa, vaan vain ja ainoastaan opinnäytetyötä. NAM. Päätin, etten ota stressiä blogin päivittämisestä, sillä vaikka jaksaisin tehdä postauksia, niistä tuskin saisin kovin laadukkaita. Toisaalta, jos jaksan, saatan velvollisuuksia vältelläkseni kehitellä tänne vaikka mitä! Tosin se velvollisuuksien vältteleminen ei oikeasti tule enää kysymykseenkään, sitä on tehty jo viimeiset kaksi vuotta. Ja minähän en pilaa loppuelämääni, jos voin muuttaa sen reilussa kuukaudessa.

Tälläisen kyselyn löysin Facebookista, ja koska en halua täyttää sitä sinne, täytän tänne. Ideana on vastata kysymyksiin omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Harmi, että varmaan puolet kirjoistani ovat säilytyksessä siskon kaapeissa, tilanpuutteen takia. Lisään nyt kuitenkin tähän osaan myös kirjailijat, vaikka ne eivät itse vastaukseen liitykään.

1. Oletko mies vai nainen?
Paulo Coelho: Portobellon noita

2. Kuvaile itseäsi.
Joyce Carol Oates: Blondi

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Mysteria

4. Kuinka voit?
Melissa P.: Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Judith Wilson: Viihdytään kotona

6. Mihin haluaisit matkustaa?
Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
Juhani Salokannel: Samaa sukua

8.Mikä on lempivärisi?
Christer Berens: Viiniä!

9.Millainen sää on nyt?
Diana Gabaldon: Syysrummut

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Melissa Hill: Älä unta näe!

11. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Laura Lähteenmäki: Mohair

12. Millainen parisuhteesi on?
Candace Bushnell: Sinkkuelämää

13. Mitä pelkäät?
Diana Gabaldon: Sudenkorento

14. Päivän mietelause?
Diana Gabaldon: Matkantekijä

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Tuire Kaimio: Pennun kasvatus

16. Miten haluaisit kuolla?
Stephenie Meyer: Houkutus

Jos haluaa kopioida ja täyttää, olisi kiva jos jäisi kommenttilaatikkoon viesti niin pääsen kurkkimaan :)

Olikin kulunut jo liian kauan siitä, kun näin todella hyvän elokuvan!

Kävin keskiviikkona katsomassa Tarantinon Kunniattomat paskiaiset, mutta se on oikeastaan jo ihan toinen tarina.

Nimittäin, etsiessäni leffan traileria, löysin tämän trailerin, ja oi, kun kylmät väreet kulkivat lävitseni tätä katsoessa!



Aikamatkustajan vaimo -leffa on kai vihdoinkin valmis. Toivottavasti se ei tuota pettymystä, sillä kirja ainakin on ihan mieletön! Sopiva sekoitus fantasiaa ja romantiikkaa ja riittävästi sivuja tyydyttämään lukunälkää. Aivan ihana elämäntarina, vaikkakin kuvitteellinen.

Olen heikkona noihin aikamatkustustarinoihin. Suosikkikirjojani ovat Diana Gabaldonin Muukalainen -sarja, jossa Claire matkustaa ajassa kivikehän läpi suuren rakkautensa Jamien perässä. En malttaisi odottaa seuraavaa osaa! Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi aivan kaikille, niin hullaantunut siihen olen. Toivottavasti sitä ei ikinä puristeta elokuviksi, kuten Harry Potterit. Tai jos niin tehdään, älyän olla menemättä katsomaan. Pilasin nimittäin omat Potter -lukukokemukseni leffalla. En pysty enää lukemaan kirjaa niin, että siinä seikkailisivat mielikuvitushenkilöni, vaan ne näyttelijät tulevat mielikuviin. Ja ne itse kuvitellut tyypit olivat aika paljon parempia.

Mutta eksyin siis pahasti aiotusta aiheesta. Paskiaisten trailerit voi kurkata täältä ja täältä.

En ole Tarantinon tuotannosta nähnyt mitään hänen mestariteoksiaan, Kill Billit olen nähnyt ja mielestäni hän on joskus ohjannut sellaisen kuin U-käännös helvettiin...? Näin leffan joskus yläasteikäisenä enkä silloin oikein tajunnut. Mutta nyt tajusin, ja voi että Inglourious Basterds oli mahtava leffa! Aika huonot arvosteluthan se on saanut, eikä kuulemma ole mitään parasta Tarantinoa, mutta mulle siinä oli kaikki mitä odotinkin, ja vähän enemmänkin! Yleensä en suostu mihinkään yli 2 tuntia kestäviin leffoihin, koska keskittymiskykyni ei riitä, mutta nyt tuijotin herkeämättä valkokangasta koko kaksi ja puolituntisen. Brad Pittillä tosin ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, repesin totaalisesti kun herran ensimmäinen kohtaus täytti kankaan. Ja mitä ihania 40-luvun vaatteita leffassa oli! Ehdoton suosikkini oli Emmanuellen/Shosannan loppukohtauksessa käyttämä tummanpunainen upeus. Minusta taisi myös tulla näyttelijä Melanie Laurentin fani. Mun googlaustaidoilla tämä kuva on paras mitä on tarjota. Ihanaa oli myös, että koska osaan jonkin verran sekä saksaa, että ranskaa, ja molempia kieliä käytettiin elokuvassa, melkein pystyin seuraamaan koko ajan ilman tekstejä. Italiaakin kuultiin, sitäkin olen muutaman sanan opiskellut -riittävästi pysyäkseni mukana niiden parin sanan verran :D Voisin jaaritella leffasta vielä vaikka kuinka paljon...

kuva

Tarina ei ollut ihan mitä odotin, ennemmin kuin sotaelokuva sissiryhmästä, joka tunnetaan paskiaisina, elokuva oli Shosannan koston tarina. Ja ihanaa mitäjossittelua historialla! Suosittelen, mutta kuten Tarantinon kanssa ilmeisesti aina, valmistautukaa mässäilyyn -niin väkivallan, ruoan, viitteiden kuin dialogin suhteen.

Alussa näytetyistä trailereista mielenkiintoni todellakin herätti Avatar:



Ja innolla odotan myös millaisen maailman tarjoaa Tim Burtonin ohjaama Disneyn Alice in Wonderland, jonka trailerin näkee täällä.

Lieneekö aiheellista enää mainita, että lempileffoihini kuuluvat myös Moulin Rouge ja LOTR -trilogia... Ne voi jo aika hyvin arvata. Kaikki visuaalisesti loistava kelpaa minulle! Ja kun aloin lemppareita luettelemaan, pakko on mainita vielä Mamma Mia! -kai sen joko tajuaa tai ei.

Trikoopipo

Tänä aamuna lenkillä olisi tarvinnut jo ohuen pipon. Kotiin tultuani ratsasin pipovaraston, mutta yhtään sopivaa ohutta trikoopipoa sieltä ei löytynyt, kaikki olivat villaisia tai muuten epämukavia. Täytyy siis alkaa metsästää kunnollista alkusyksyn pipoa, mikä ei tule olemaan helppoa! Mun pääni mallille ei oikein pipot sovi, plus kummasti kaikki ovat aina liian pieniä....

Näistä kuvista vähän inspiraatiota, ovat muuten Anistonin uudesta Love Happens -leffasta.

kuva


kuva

Alempi taitaa olla villapipo, mutta väri ja malli on muuten muy bueno! (En ole sitten koskaan opiskellut sanaakaan espanjaa :D)

Jonkinlainen soittolista

Näitä täällä kuunnellaan:







En kuulu kohderyhmään mutta Haloo Helsinki on useimmiten tosi hyvä.









Olin muuten odottanut paljon Leighton Meesterin laulu-uralta. Mutta eipä tainnut olla niissä biiseissä paljon hurraamista. Suutari pysyköön lestissään...

Tällasta tänään.

Uusvanha lempparikoruni: norsu vanhasta HM:n korusta, ketju Spirit Storen hupina ostetusta korusta. Ketjua olen käyttänyt ihan ilman riipustakin, mutta tuo norsu tuntui nyt sopivan siihen tosi hyvin. Tykkään norsuista ihan valtavan paljon, itken aina kuin vesiputous kun näen orpoja norsuvauvoja luontodokumenteissa. Livenä en ole yhtään ikinä taputellut, tai nähnytkään sen puoleen. Siinä on yksi asia joka on things to do before you die-listalla.



Koru roikkui tällaisen asun osana:



Kengät on nilkkuribootsit, näkyy vähän huonosti kun tuo peili on tosiaan pimeimmässä nurkassa. Eikä kamerakaan oo kovin hyvä. Mutta pääasia on, että olen lopultakin nyt julkaissut täällä päivän asu -kuvan! Toivottavasti saan niitä tänne (parempilaatuisina) tulevaisuudessa enemmänkin.

Viime päivinä olen letitellyt tukkaani sormet väkkyrällä. Tykkään ihan hirveästi leteistä, mun puolesta mulla vois aina olla joku lettikampaus! Kaikista hurjimpia visioita en ole edes pystynyt toteuttamaan, täytyisi pyytää joku muu letittämään, mutta aika harvalla on se taito taskussa. Minusta aika yllättävää, pitkätukkaisia on kuitenkin suomalaisnaisista varmaan aika iso osa, ja eiköhän kaikilla ole ollut ainakin lapsena pitkät hiukset! Tosin lapsena ei kyllä tullut omaa tukkaa väkerrettyä juurikaan, kyytiä saivat mm. pehmolelujen takapuolikarvat kynsisaksilla :D





Kuvat ei tee oikeutta, kun kokonaisuus ei näy, mutta pointti on se, että hiuksille ei aina tarvitse tehdä paljonkaan, ja niihin saa jo paljon enemmän ilmettä ja kampauksellisuutta. Jotenkin hiukset on sellaista aluetta, jonka hallitsen. Sormet syyhyäisi päästä rakentamaan jollekulle oikein hienoa kampausta pitkästä aikaa!

Ylläolevalla asulla kelpasi kierrellä kirpputoria ja Eurokangasta ja "kahvitella" kaverin kanssa. Kirpparilta mukaan tarttui musta leveähelmainen hame, jollaista olen etsinyt jo vaikka kuinka kauan. Täytyy ottaa käyttöön heti kun saan pestyä, ja laittaa sitten tänne kuvamateriaalia. Veikkaan että se on syksyn paras alaosa. Kirpparilta nappasin myös koristeellisen, puisen kynttilänjalan tai kukkatelineen, joka on noin reilu puolisen metriä korkea. Ajattelin maalata sen mustaksi, tai kullalla, saa nyt nähdä. Jos siitä tulee käsityöprojekti, laitan senkin varmaan muistiin tänne. Lisäksi löysin kaksi aivan ihanaa pöytäliinaa ja pienen palan suloista punaista kukkakangasta, josta ehkä lopultakin saan tehtyä tuon projektilistalla jo ikuisuuden roikkuneen neulepuikkopussin. Eurokankaasta hain harmaata kolitsikangasta ja resoria, ajattelin herätellä ompelutaitojani yksinkertaisella olohameella. Kaavat ja malli ihan omasta päästä, saa nähdä mikä on sitten lopputulos... Ompeluksia tekisi mieli tehdä enemmänkin, mutta tällä hetkellä opinnäytetyö on paljon tärkeämpi, joten liiallista harrastustoimintaa täytyy lykätä joulun yli.

Kahvitella on ylempänä lainausmerkeissä, sillä ei me mentykään kahville. Sain vihjeeksi että nämä ei ole mitkään ihan tavalliset kahvit, mutta kyseessä ei ole työhaastattelu eikä sokkotreffit. Tämä ystävä ei yleensä järjestä mitään yllätyksiä, joten olin todella ihmeissäni. Ystäväni on lähtenyt mukaan johonkin verkostoon, johon kuulumalla ja terveyskapseleita käyttämällä/kauppaamalla ja verkostoa laajentamalla voi tienata jopa 2100 euroa viikossa. Kuulostaa epäilyttävältä, enkä todellakaan uskalla lähteä tuollaiseen, sillä tietenkin täytyisi itse antaa ensin mielestäni aika iso rahasumma, 1200 euroa, yhteisölle/yritykselle, jotta pääsisi tienaamaan. Melko epämääräisen kuuloista hommaa, vaikka kaikki vaikutti todella rehelliseltä ja asiat selitettiin perin pohjin. Hyvä oli kyllä puhumaan tyyppi joka hommaa minulle esitteli... Olen todella epäileväinen kaikkien yhteisöjuttujen suhteen, varsinkin tuollaisten, missä pitäisi vielä levittää sitä yhteisönsä ilosanomaa. Tulee mieleen uskonnot, jotka ei yleensä ole ihmiselle kovinkaan hyväksi. Rahan ansaitseminen vaikutti kyllä liian helpolta, joten jokin pistää epäilemään että missä se kikka tässä on. Ei kukaan jaa rahaa ihmisille saamatta vastinetta. Kyseisenlaisia firmoja toimii Suomessa kuulemma useampiakin, joista useimmat ilmeisesti huijausta. Ajattelin nyt seurata vierestä ystävän tilannetta, mutta toistaiseksi en todellakaan osaa lähteä mukaan liian helpolta kuulostavaan tienausmahdollisuuteen... Ihme juttuja.

EDIT

Ainiin, norpan sekoituksessa käynnissä arvonta!

Haaveilua punaisesta matosta

Koska itsellä tulee tuskin koskaan tilaisuutta käyttää näin upeita pukuja, täytyy tyytyä katselemaan niitä muiden yllä. (Ja haaveilla vähän samalla...) Emmyjen parhaat siis.

Rakastan Blake Livelyn kampausta! Suosikkini pään ympäri kiertävä ranskanletti taisi saada pahan kilpailijan... Ja se hiustenpidennys on myös saatava kiinni asti NYT. :D



Heidi Klum on aina kaunis ja tyylikäs. Ehkä sen tekee asenne, hän hymyilee aina aurinkoisesti ja huokuu hyvää oloa ja onnellisuutta. Ja mikä valtava maha!



Hayden Panettiere on muuten vaan ihana, vaikka mekko onkin vähän väärän värinen varsinkin noin nuorelle. Mallikaan ei oikein vakuuta.



Drew Barrymorella oli kaunis mekko, kelpaisi minullekin... Ihana väri ja niin yksinkertaisen kaunis.



Entäpäs sitten Leighton Meesterin puku! Rakkautta ensi silmäyksellä. Kreikkalaiset linjat kelpaavat minulle aina.



Lindsay Price on suosikkini Lipstick Junglessa (tai se vaihtelee kyllä) ja taitaa kilpailla suosikin tittelistä tässäkin pukuasiassa. Väri on aivan nappivalinta! Vähän kyllä häiritsee tuo rintakoru, tulee mieleen kunniamerkit joita meillä nähdään itsenäisyyspäivän vastaanotolla...



Pahin moka oli mielestäni sattunut Sandra Oh:lle. Mitä ihmettä, PINKIT kengät?! Vyöksi oli lähtiessä vedetty verhosta naru. Mekko oli kyllä muuten mielettömän upea. (Ihan varmasti, ihan varmasti näin jossain kuvan jossa kengät vilahtivat, mutta en löydä sitä enää. No, mielikuvitus peliin!)



Missähän pääsisi itse pukeutumaan noin upeasti, meikkien ja kampausten kera? Oma vanhojentanssipäivänikin kun oli kaukana prinsessapäivästä... Linnan juhlakutsua odotellessa!

Kaikki ylläolevat kuvat justjared.com

EDIT

Hups, paras meinasi unohtua! Ginnifer Goodwin: breathtaking!

kuva mtv3.fi

Naisten takki syksyksi ja talveksi

Ihastuin tähän kellohelmaiseen villakangastakkiin hennesin sivuilla ihan täysin, ja vaikka hinta tuntui aika kovalta suhteessa siihen, etten ole aikonut hankkia uutta takkia, tilaukseenhan tämä päätyi.

Sitten menin Gina Tricotiin ja sieltä löytyi tämä.







Se oli parikymppiä halvempi ja onhan siinä aika paljon enemmän luonnetta kuin Hennesin vastaavassa, varsinkin nappien ansiosta. Mutta onko klassisempi HM:n takki varmempi valinta. Päädyin kuitenkin ostamaan tämän. Sitä paitsi en voinut jäädä odottelemaan pakettia vertailua varten, tämä oli viimeinen kokoani!

Toivottavasti tein oikean valinnan.