30.4.2009

Vappua!

Kirjoittelen täältä simalasin takaa (ja siis ihan vain simalasin) haikeissa fiiliksissä.

kuva

Tajusin tänään päivällä että tämä on viimeinen opiskelijavappuni. Ja miten vietän sen; töissä. Haalarit homehtuvat kaapissa ylioppilaslakin vieressä. Molempia taidan olla käyttänyt kerran. Viime vuosien vaput ovat nimittäin sujuneet tiiviisti työn parissa. No, alan vaihto on edessä!

Ilta ja yö sujuvat siis työn merkeissä, huomenna olisi päivällä ollut aikaa piknikille, mutta kaikki tuttuni ovat silloin joko töissä tai muussa kaupungissa... Illalla sitten taas sorvin ääreen. Jippii, hauskaa vappua minulle.

Facebook on ollut tänään totaalisen pannassa, kun kaikkien tilat vain toitottavat riemukkaita vappusuunnitelmia! Kateus nostaa päätään...

Mutta on tässä päivässä ollut jotain hyvääkin, ehkä parasta pitkiin aikoihin! Kävin tänään
asuntonäytössä erään ystäväni kanssa, joka on yksi pitkäaikaisimmista ja ihanimmista ystävistäni. Hän asuu tällä hetkellä miehensä kanssa noin 100 kilometrin päässä, mutta asunto täältä on ollut etsinnässä jo jonkin aikaa. Asunto oli minusta ihana, mutta he eivät ole vielä varmoja, vastaako se heidän tarpeitaan. Vasta asuntonäytön jälkeen minulle valkeni, että saan hänet oikeasti luokseni! Tai ainakin lähemmäksi! Jos he muuttavat tänne, tästä kesästä tulee varmasti kokemisen arvoinen! Saan tästä niin paljon voimaa tähän vappuun, ja monelle muullekin päivälle.

Ja onneksi on aina juhannus! Juhannukselle meillä onkin jo lukioaikaisen kaveriporukan kanssa suuria suunnitelmia. Tai ihan tavallisia, mutta kun juhannuksetkin ovat kuluneet -ylläripylläri- töiden parissa viime vuosina, niin minulle mikä vain muu on juhlaa. Juhannusta olen juhlinut viimeksi 2005... Viime uusivuosi myös vaihtui iloisissa (ja dramaattisissa) meiningeissä, kerrankin. Ehkä tässä välissä voi yhden "pyhän" uhrata myös ahneudelle.

Huomenna on blogin suunnalla todennäköisesti melko hiljaista, kun päivä menee nukkuessa ja ennen töihin menoa yritän ottaa kaikkeni irti tästä yksinäisestä vapusta!

kuva

Pysäytys

Tässä on vähän miettimisen aihetta.



Luojan kiitos ei ole omalle kohdalle tällaista sattunut. Toivon vilpittömästi todella paljon voimia kaikille sellaisille naisille, joille tuollainen on arkipäivää, tuosta elämästä irti pääsemiseksi.

29.4.2009

Viikon yllättäjä



Kuulin tämän radiosta muistaakseni maanantaina ensimmäisen kerran, ja olin ihan että mitä, onko tämä teini-Anna? Yllättävän hyvä veto häneltä, vaikka edelliselläkin levyllä oli pari päähän soimaan jäänyttä renkutusta. Tämä on mun mielestä oikeasti hyvä!

28.4.2009

Uusi rakkaus

Klaus Haapamäen Iittalalle suunnittelemista uusista Satumetsä -astioista on vilahdellut kuvia milloin missäkin, ja ystäväni kanssa oli niistä puhettakin, mutta jostain syystä en ole niitä pahemmin noteerannut. Taikametsä-astiat otin aikoinaan vastaan suurella kohulla, tosin hintansa vuoksi niitä ei harmikseni vieläkään ole päätynyt astiakaappiini. Astiakaappi on nimittäin melko täynnä aiempia hankintoja, ja vaatekaapin täyttäminen on ollut viime aikoina mielekkäämpää... Törmäsin näihin viimeksi Anttilassa käydessäni, ja seisoin siellä sitten myytynä hiplailemassa niitä varmaan monta minuuttia.



Tämä iso kulho olisi UNELMA, mutta minun täytyy varmaan olla aika kiltti tyttö vielä aika kauan, että kukaan suostuu sitä minulle lahjaksi ostamaan... Joulua odotellessa, ehkä.

Realistisempi haave on muki, johon voisi uhrata rahat vaikkapa seuraavasta palkasta...



Kuvien lähteet kadotin, anteeksi! Toivottavasti en nyt joudu laittomasta kopioinnista tuomiolle...

Kelpuuttaisin kaappiini näiden rinnalle kyllä myös ensin tullutta taikametsä -sarjaa. Sininen väri on paras, mutta mustavalkoisessakin on oma vetovoimansa.


tämä kuva täältä


Miljoonatuloja odotellessa...

27.4.2009

Maanantai.

Tänään palautin seitsemän sivua työlainsäädännön tehtäviä (JES) ja palkitsin itseni shoppailulla. Tarkoitus oli löytää mustat gladiaattorikorkkarit (tai muut makeet juhlakenkät) kesää varten ja ihanan Soaked in Luxoryn ylihintaisen mekkoni pariksi, mutta...

Kevään gladiaattorisandaalisaldo näyttäisi siltä, että kaikissa on joko n. 12 sentin korko, mikä on minulle liikaa. Osaan kyllä kävellä korkkareilla, mutta niin korkeilla olen kyllä liian pitkä. Tai sitten ei ole korkoa ollenkaan, eikä sellaiset ole juhlakengät. Parhaat vaihtoehdot löysin spirit storesta ja k-kengästä. Spirit storen kengissä vain oli ihan huima korko, ja k-kengän sandaaleissa ei ollut korkoa ollenkaan. Jos päädyn ostamaan korottomat, taidan ottaa HM:n halpisversiot... Onneksi Biancon myyjä kertoi, että huomenna saapuu uusia, matalammalla korolla varustettuja gladiaattoreita. Toivo elää... Bianco on muuten liike, jossa olisi ihana olla töissä.



Tämä kenkä on sitä, mitä lähdin hakemaan. Kun vain korko olisi kohtuullinen! kuva
Tosin vielä ihastuneempi olen versioihin, joissa on niittejä. Niitit kiinnittävät huomioni muutenkin nykyään. Ihanimmat niittisandaalit ovat täältä löytyvät o.i.s.:n versiot, jotka saattavat kuitenkin olla ne, jotka loppujen lopuksi ostan...

Toisekseen etsin sitä ketjuröykkiökaulakorua, mutta taidan olla tänä keväänä sellaisen etsinnässä jo tosi myöhässä. Mukaani lähti sitten Glitteristä yksi neliön mallinen paksumpi ketju. Siis ketju itse on neliön mallinen, ei koru. Sen malliselle ketjulle on oma nimensäkin mutta enhän sitä tietenkään nyt muista.Täytyy laittaa äiti asialle kun eri kaupungeissa asutaan, jospa niitä olisi muualla vielä jäljellä jossakin.

Poikkesin kyllä myös suunnitelmasta ja budjetista, ja ostin mustan Madonnan paidan, mutta se oli niin minua, etten voinut jättää kauppaan, eikä hintakaan loppujen lopuksi hirvittänyt. Suurin osa Madonnan vaatteista on melko... kamalia, mutta välillä löytyy aarteita.

Löysin myös äidille äitienpäivälahjan, joka pärjää postin kyydissäkin. Hakusessa oli huivi, mutta en löytänyt sopivaa. Niinpä hän saa kesäkukkien siemeniä. Tiedän, että on mieleinen lahja.

Olin todella myöhään liikkeellä, taisin olla kaupungissa kuuden maissa. Ostoskeskuksessa ja kaupoissa oli ihanan tungoksetonta, rauhallista ja kiireetöntä, myyjillä oli minulle aikaa ja tavarat oli jo järjestelty eikä kukaan ollut ehtinyt niitä sotkea! Käyn ostoksilla juuri ilta-aikaan niin usein kuin vain mahdollista, juuri oman rauhan takia. Suosittelen!

Tässä vielä yksi parhaista asioista keväässä:


kuva

26.4.2009

Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Vai onko?

Heräsin äsken päiväunilta ja nyt on olo todella tokkurainen. Yöuni jäi viime yönä todella vähälle, kun olin kotona töistä vasta aamuneljän maissa. Herätyskello soi nimittäin jo kahdeksalta, sillä Lahden messuhallissa oli KOIRANÄYTTELY. (Tietenkään en herännyt kahdeksalta, vaan säpsähtäen vasta yhdeksältä, ja sitten tulikin KIIRE.) Pikapaniikkisuihkun ja ennätysnopean hiustenkuivailun sekä meikkailun jälkeen saavuin sitten paikalle vain puoli tuntia omasta aikataulusta myöhässä. Ehdin juuri ajoissa katsomaan länsigöötanmaanpystykorvien arvostelua, mikä oli juuri se, miksi sinne näyttelyyn oli päästävä. Olen tässä hirvittävässä koirakuumessani nyt päättänyt, että tämä voisi olla minun rotuni. Olen ottanut rodusta selvää niin netistä kuin kirjoista, mutta livenä en ollut yhtään vielä nähnyt, siksi tämänpäiväinen oli niin tärkeä tapaus.

tämä täältä

Näyttelyssä nähdyistä koirista kaikki paitsi yksi olivat paljon vaaleampia kuin tämä, tämä uros on mielestäni melko punainen ja tumma. (Kun en siis todellakaan omista ulkomuototuomarin papereita...)

Olisin halunnut olla paikalla ajoissa, jotta olisin ehtinyt ehkä jututtaa jotakuta göötin omistajaa ja rapsutella ja tutustua lähemmin. Mutta unentarpeeni vei tällä kertaa voiton, ja se kyllä harmittaa vieläkin. Kiireen takia unohdin myös kynän ja kameran, mutta pääasia että pääsin itse paikalle... Enkä tiedä mitä siitä olisi tykätty, jos olisin kuvaillut vieraita ihmisiä ja koiria ilman lupaa, jotkut tosin taisivat tehdä niin. Keskityin seuraamaan arvostelua, ja ajattelin etten arvostelujen aikana mene koirista utelemaan. Ensinnäkin siksi, ettei omistajan kisojen seuraus häiriinny. Toisekseen siksi, etten tiedä mitä siitä tykätään, jos vieras ihminen tulee rapsuttelemaan koiraa kun pitäisi keskittyä kohta jo kehään menoon. Seurailin sitten sivusta. Yritin arvostelujen jälkeen etsiä, jos joku olisi jäänyt paikalle niin, että uskaltaisin mennä juttelemaan, mutta sopivaa "uhria" ei sitten ollut, kun harrastajat keskustelivat keskenään tai poistuivat jo paikalta.

tämä täältä

Lopputulos on, että olen entistäkin ihastuneempi. Olivathan ne sen näköisiä livenäkin kuin kuvissa, ja kooltaan juuri sopivia. Koirat olivat itsevarmoja, kauniita, iloisia ja rauhallisia. Ne olivat myös tottelevaisia ja innokkaita. Juuri kuten haluaisin. Ainoat rähähtelyt nähtiin nuorten urosten kehässä, mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Olihan halli toki täynnä muitakin mielettömän kauniita koiria, mutta göötit veivät huomioni ja mielenkiintoni täysin. Näin jopa pari sellaista, joiden rodusta minulla ei ollut aavistustakaan. En kuitenkaan malttanut irrottautua kehän laidalta kyselemään mistään muista. Olin aikonut seurata myös jämtlanninpystykorvien arvostelun (Piitu on jo kuusiviikkoinen!) mutta kun olin kierrellyt jo kaikki kojut ja vilkaissut pikaisesti muita kehiä, arvostelun alkamiseen oli aikaa vielä puolitoista tuntia. Koiria oli ilmoitettu näyttelyyn vain neljä, eivätkä niiden nimet sanoneet minulle mitään, joten päätin kuitenkin jättää väliin.

tämä täältä


Nyt vain rahaa säästöön pennun hinnan ja muiden ensikustannusten verran.

25.4.2009

Mä haluuuun!

Edellisiäkään koruihanuuksia en ole vielä käyttöön saanut, mutta taas tekee mieli uutta. Monesta ketjusta koostuneita koruja on nähty jo monessa blogissa, mutta minäkin haluan omani! Tämäkin on niitä, jotka voisi itse tehdä, mutta jos edullisesti jostain löydän ostan omaksi. Täytyykin lähteä ensi viikolla sopivan tilaisuuden tullen tarkastamaan H&M:n korutilanne ja Glitter... ei nyt tule muitakaan paikkoja mieleen mistä ihanuuden löytäisin opiskelijaystävälliseen hintaan. Tässä blogissa koru oli peräisin Lindexistä. Sekin siis tarkastetaan!

Tämä olisi hyvä ilman noita killuttimia -plain and simple it is!


Tässä on vähän liikaa tavaraa, mutta kyllä näistä jo idean tajuaa!


Ihanteellistahan vielä olisi, että koru roikkuisi navassa asti. Pukisin sen ehkä käsivarren alta kyljelle, jos pituus riittäisi. Näyttäisiköhän se ihan tyhmältä... Toivottavasti pääsen pian kokeilemaan!

kuvat yksi ja kaksi

En nyt oikein tiedä miten suhtautuisin tähän...

Disneyn elokuvat eivät olekaan ainutlaatuisia. Toisaalta ymmärrän, toisaalta olen kai melko järkyttynyt.

Helsingin sanomien juttu täällä.

24.4.2009

Les macarons formidables part deux!

Alkuhankaluuksista huolimatta macaron-leivoksistani tuli HYVIÄ. Ja ihan kauniitakin, kun olin löytänyt oikean tekniikan. (Suosittelen ihan tavallisella tähtityllalla pursottamista.) Ohjetta noudatin Pirkka-lehdestä.





Työ oli yllättävän helppoa, ainoastaan ainesten hankkiminen oli vaivalloista... Käytin täytteeksi suklaata alkuperäisempää lemon curdia, eli suomalaisittain sitruunatahnaa, joka meinasi myöskin muodostua hankalaksi... Samalla kun etsin mantelijauhetta, etsin tietysti myös täytettä, jota ymmärsin olevan saatavilla myös valmiina kaupan versiona. Tietenkään tuotetta ei myyty missään niistä kaupoista, joissa kävelyretkelläni kävin, edes tuossa Valtsussa. Etsin siis ohjeen netistä ja ostin tarvikkeet. Etsintää hankaloitti, kun ei ollut mitään käsitystä millaisessa purkissa tuotetta myydään. Eilisellä kirjastoreissulla poikkesin sitten keskustan K-supermarkettiin, ja SIELLÄ niitä hillohyllyssä OLI! Oli oikein useampaa laatua, löytyi myös mm. lime curdia. Voi onnenpäivää. Olin ehtinyt jo tehdä tahnaa mutta tulkitsin ohjetta hieman väärin ja tahnastani tuli kiisseliä. Muistiin seuraavaa kertaa varten: vatkaa sähkövatkaimella, ja voita ei kuulu sulattaa... Ulkomuodosta huolimatta omatekemä sitruunatahna on selkeästi paremman makuista kuin teollinen, eikä vaiva nyt ollut kovin suuri. Täytin puolet leivoksista kaupan tahnalla ja puolet omalla, ja se itsetehty ainakin oli todella riittoisaa. Tein sitä alun perinkin vain puolet tuosta ohjeesta. Kuvattavan näköistä omastani ei tullut, mutta kaupan tahnan purkki on mielestäni perienglantilaisen näköinen.



Suunnittelin jo, että jos ikinä valmistun, voisin tarjota näitä herkkuja valmistujaisissani! Olivat kuitenkin tekemisen puolesta helppoja ja melko nopeitakin.

Paistoimme ystäväni kanssa tosiaan niitä lettujakin, mutta pino hupeni sitä tahtia, ettei niistä ehtinyt/muistanut mitään kuvia ottaa. Olivat muuten todennäköisesti ensimmäiset letut ikinä, jotka tein alusta loppuun ihan itse ja siis vielä ONNISTUIN! En ymmärrä mikä niissä aikaisemmin on ollut niin vaikeaa...

pop-ponit

Katselin Neloselta kevään viimeistä Maria! -showta. Yleisön joukossa oli poptaiteilija Mari Kasurinen, joka tekee taidetta My little ponyista muovaamalla niitä popkulttuurin ikoneiksi. Marialla oli suuri kunnia saada taiteilijalta oma näköisponi. Mielettömän hienoja sanon minä!




Tässä siis pari suosikkiani, lisää ihania löytyy täältä, mistä myöskin nämä kuvat ovat.

Olen törmännyt samoihin tuunattuihin poneihin jossain aikaisemminkin, olisiko ollut 45minuuttia ohjelmassa... Voiko olla? Jo silloin mielenkiintoni heräsi, mutta taiteilijan nimi ja ihan kaikki muutkin yksityiskohdat menivät ohi. Tällä kertaa selvisi nimikin, ja luottoystäväni Google kertoikin sitten loput. Tuunaamattomat My little ponyt eivät ole minulle pop-ikoneja, vaan jonkinlaisia lapsuus-ikoneja, ja on vaan niin siistiä, että joku tuo ne myös "aikuisten maailmaan"... vaikea selittää miksi nämä kiehtovat niin paljon! Joskus maailmassa, kun minulla on paljon rahaa ja tilaa taidekokoelmalle, nämä pääsevät siihen!

Minulla on sellainen mielikuva, että joku tuunaa myös Barbieita. Kyse ei muistaakseni mistään tällaisesta muodonmuutoksesta, mutta parantelusta. Mielettömän kiinnostavaa. Ehkä minulla on jäänyt lapsena joku tärkeä kehityskausi välistä, jolloin luovutaan lapsuuden leluista! Täytyisi kai googlettaa nekin tuning-Barbiet...

23.4.2009

Les macarons formidables!

Ystäväni on tulossa käymään ja tapoihimme kuuluu enemmän ja vähemmän herkuttelu (Lue: mässäily) joka kerran tavatessamme. Tällä kertaa halusin kokeilla itselleni uusia, jonkinlaiseksi trendiksi nousseita ranskalaisia macarons -leivoksia. Tämä kirjoitus julkaistaan vasta, kun tiedän ettei yllätys mene pilalle, vaikka kirjoittelenkin tämän jo ajoissa. Puhetta on nimittäin ollut ainoastaan lettukesteistä.

Ohjeita löytyi netistä kasapäin ja melko uudessa (vai olisiko peräti uusin...) Pirkka -lehdessäkin oli kokeilemisen arvoinen resepti. Aineksiin kuuluu mm. mantelijauhe ja (mansikanmakuinen) tomusokeri. Kauniin päivän kunniaksi ajattelin tehdä kauppareissun vähän pidemmän matkan päässä (n. 10 min kävelymatka) sijaitsevaan K-kauppaan, kun tuo viereinen Valintatalo alkaa jo todella kyllästyttää.

Mutta eipä siellä mitään mantelijauhetta myyty. Mitä, sehän on ihan peruselintarvike!

No, en tästä suinkaan lannistunut vaan kannoin ostokseni kotiin ja lähdin vastakkaiseen suuntaan parin kilometrin päähän ostoskeskukseen, missä on pari isompaa markettia. Mikäs tässä kauniina päivänä tallustellessa. Ja kuinkas kävikään, ensimmäisessä ei ole myynnissä mantelijauhetta. Toisesta se on loppu. Työlääksi käyvät nämä pikkuleivät ennen kuin olen ehtinyt edes aloittaa!

Loppujen lopuksi ainekset löytyivät tuosta viereisestä Valintatalosta. Kuten tiesin niiden löytyvän.

Kuvamateriaalia tiedossa valmiista leivoksista, jos niistä syntyy minkään näköisiä! Tältä niiden tulisi näyttää:



kuva löydetty täältä kautta

22.4.2009

Tatuoida vai ei?

Tatuoinnit voi tehdä todella tyylikkäästi tai todella tyylittömästi. Suurinta ihastusta minussa aiheuttavat suuret, esittävät tatuoinnit, jotka vievät vaikkapa koko käsivarren tai kyljen. Itselläni ei kuitenkaan taida olla tarpeeksi persoonallisuutta ja rohkeutta sellaista ottaa... Aiemmin jo mainitsemallani Megan Joylla on ihana käsivarsitatuointi, jolla on myös tarina. Kuva täältä.



Itse haaveilen noin viiden sentin mittaisesta keijusta pohkeeseeni tai pikemminkin polvitaipeen sivulle. Tässä on vain se ongelma, että en osaa päättää, haluanko pysyä täysin musteettomana ja lävistyksettömänä... (alle kouluikäisenä otettuja korvakorun lävistyksiä ei voi laskea). Mieleni tekisi nimittäin myös napakorua (joo, ei tällä sikspäkillä...) ja pari seuraavaa tatuointi-ideaakin minulla on jo valmiina...

Olen viime aikoina etsinyt netistä noita keijutatskoja, että millaisia ihmiset yleensä teettää. Ostin yhden jopa yhden keijut ja menninkäiset aiheisen tatuointimallilehdenkin. Mutta kaikki mallit on hyvin kaukana siitä mitä haluan! Keijut tatuoidaan useimmiten menninkäismäisiksi, rivoihin asentoihin ja ilman vaatteita... Sitten jos tahtoo kiltimpää versiota, kuva menee hyvin koristeelliseksi. Ei siinä periaatteessa mitään vikaa, mutta tahtoisin jotain hyvin tyyliteltyä. Yksinkertainen versio näyttäisi lähes poikkeuksetta olevan Helinä-keiju, joka ei edusta sitä, mitä keijut ovat minulle. Minulla on tarkka mielikuva, millaiseen asentoon kuvan haluan, millaiset siivet ja hiukset keijulla on, ja millainen mekko. Täytyy varmaan alkaa itse piirtämään, sillä sopivaa mallia ei taida tulla eteen... Vain osia sieltä täältä. Kuvan tarinaa en ala nyt kirjoittaa, siihen liittyy kokonainen elämänkatsomus... Alla olevassa kuvassa ollaan jo melko lähellä tyyliä, jota haluan, mutta kuunhalailut jätän muille. Ja taas olen löytänyt vääränlaisen kuvan, mutta en nyt ala etsiä parempaa tai muokata koko juttuani. Kuva täältä.



Tässä kuvassa on hahmon asennossa vähän sitä, mitä tahtoisin. "Lentoon lähdössä".



kuva

Haaveissa on myös tähti olkapäähän selän puolelle, mutta siihenkin pitäisi löytää uudenlainen malli, sillä en halua samaa kuin joka toisella. Tähti tulisi keskelle luomien muodostamaa tähtikuviota. Tai ehkä tähtiä voisi olla paljon, kuten Rihannalla... Tähti on aina ollut minulle mieleinen ja merkityksellinen kuvio.

Korvan alle/taakse olisi kiva saada kaunis kukka, mutta tätä ajatusta ei ole vielä loppuun asti mietitty...

Paikkoja tatuoinneille olen pohtinut sillä periaatteella, että kuvien täytyy säilyä kauniina, vaikka kroppani rapistuisi. Toivottavasti Megan Joy ei vanhetessaan kasvata alleja!

Kun kuvia selaa, ideoita syntyy väkisinkin. Voisikohan jalkapohjaa tatuoida?

Loppuun vielä yksi kauneimmista koskaan näkemistäni tatuoinneista. Perhosia tehdään paljon, mutta näissä on sitä jotain...

Nyt kuuntelen...

Tänään on ollut kova yritys suoriutua Työlainsäädännön tehtävistä. Huonolta näyttää, keskittymiskyky on jälleen kadoksissa... Tehtäviä ja ylimääräistä puuhailua on tahdittanut tänä keväänä luokseni löytänyt Kings of Leon



Vaihdoin myös pari päivää sitten vanhan tutun soittoäänen uuteen ja nyt saan joka kerta sätkyn kun puhelin soi, menee aina oma aikansa ennen kuin uuteen ääneen tottuu. Voi jos tää biisi vain kertoiski mun elämästä!

21.4.2009

Harakka on toinen nimeni.

Olen kehittänyt taas uuden pakkomielteen. Olen rakastunut tähän Stellan Paras aika vuodesta -blogissa nähtyyn koruun. Kuvaa klikkaamalla näkyy koko leveä kuva, jota en osannutkaan pienentää sivulle sopivaksi.

Tosiasiahan on, että minulla ei nyt olisi varaa yhtään mihinkään, saati uusiin koruihin... siksi käynnissä onkin pyramidiniittien metsästys, jotta voisin askarrella kyseisenlaisen kaulakorun itse. Halpa kopiohan se olisi mutta eikös ajatus ole tärkein ;)

Edellinen pakkomiellekoru löytyi olivian numeron 4/09 sivuilta PMMP:n Miran kaulasta. Nainen oli löytänyt teelusikat kaulaansa killumaan! Alkuperäisversio on minulle aivan liian hinnakas tällä hetkellä, Iloa:n mallistoa. No minähän näppäränä tyttönä kolusin kaupungin kaikki kirpparit läpi ja hankin sieviä (tai no oikeasti vähemmän sieviä kun tarjonta oli surkea) teelusikoita ja koruaskarteluketjua. Tarvikkeiden ja kuvan kanssa nyin sitten iskää hihasta yhteisen askarteluhetken toivossa. Äiti tuli ihmettelemään touhujamme ja kaivoi kätköistään aivan upeita vanhoja ja patinoituneita palkinto- ja teelusikoita, joita oli kertynyt hänen mummolastaan ja lapsuudenkodistaan. Jotkin palkintolusikat taisivat olla isän joskus hiihtämiä tai juoksemia. Ja hän lupasi minulle kauniimmat lusikat koruuni! Ihana kaulakoru jäi harmikseni viime reissulla kokoamatta, kun minuun iski ilkeä tauti nimeltä flunssa, ja unohdin koko projektin siinä sairastaessa. Mutta kun sen saan valmiiksi, siitä tulee arvokkain koruni juuri vanhojen lusikoiden ansiosta. Ensi kerralla vanhempien luona kyläillessä projekteja onkin sitten toivottavasti kaksi...

19.4.2009

Onko söpömpää nähty?!



Kävimme viikko sitten katsomassa neliviikkoisia jämtlanninpystykorvan pentuja, joista yksi tyttö muuttaa Jerin ja Remun kaveriksi toukokuussa. Ne olivat vielä niin kovin pieniä ja ihania ja vähän sinisilmäisiä rohkeita koiranalkuja! Parempia kuvia minulla olisi ollut puhelimessa, mutta koska olen laiska, julkaisen näitä huonoja huonolla kameralla otettuja. Sitten kun Piitu tulee kotiin ja pääsen sinne kuvailemaan on tiedossa söpöjä hauvavauvan seikkauluja. Täytyykin alkaa pitää kirjaa, mistä kaikesta ole aikonut tänne kuvia lisätä...




He olivat hieman ujoja kameralle ja olivat kuulemma vasta nauttineet päiväruuan, ja olisivat vain tahtoneet nukkua kasassa, kun me ihmiset menimme häiritsemään kameroinemme.

American Idolini

Idolsia ei tule ihan niin antaumuksella seurattua suomeksi, kuin mitä Jenkkilän versiota. Onhan se american idol nyt melko paljon viihdyttävämpi eikä siinä tarvitse katsella muovinaamaista Elleniä muka-sympatioineen. Laulajien taso on paljon parempi, kun otanta on niin valtavan paljon suurempi. Tämänhetkisen season 8:n taso on todella hyvä, ja voisin nostaa sieltä esiin useampiakin suosikkeja, mutta tämä neito on ylitse muiden. Olen suorastaan ihastunut tuohon kummalliseen ääneen ja toivottavsti tästä kuullaan jotain kautta jatkossakin!



nyt kun olen keksinyt miten nää videot lisätään näitä tuleekin sitten! :D mutta siis, tuolta youtubesta olen löytänyt neidiltä muitakin esityksiä, ehdottomat suosikit ovat tämän lisäksi rockin' robin ja Black horse & the cherry tree. Mielettömän hienoa kuultavaa! Megan Joyhan siis putosi viime viikonloppuna suureksi harmikseni, mutta ainahan on youtube!

Uusi yritys




Tuhannet kiitokset Annalle! JIPII MIE OSASIN!!

18.4.2009

päk in pisnes

Viime aikoina on ollut kovin hiljaista tämä kirjoittelu, mutta mielessä on ollut joka päivä! Pääsiäisen vietto sujui siis mamman hoivissa, mutta ensiksikin sain kamalan kevätflunssan vapaapäivien kunniaksi ja toisekseen netti ei toiminut :( eli en ole päässyt muutamaan päivään edes lukemaan blogeja!! Mutta nyt asia korjautuu, kun olen taas omassa rauhassani ihanassa kaksiossani. Kovasti yritin ottaa paljon kuvia edes tätä blogia varten, mutta kuten arvata saattaa, en ole saanut niitä koneelle asti... tarinaa ja kuvaa on siis mielessä ja tulossa. Tällä hetkellähän tämä blogi ei ole kovinkaan mielenkiintoinen, ja siksi en ole sitä vielä jaksanut mainostaa...

Ulkoasua muutin nyt keväisemmäksi, sillä on KEVÄT ja kaikki tumma ja harmaa pannassa!!

Kevättä olen ihastellut kaupungin sykkeessä nyt pari päivää siskoni kanssa, jonka saattelin päivällä junalle. Hänellä olisi muuten jatkotarina aiempaan postaukseeni VR:n ihanuudesta. Mutta kaupunki on siis tullut tutuksi, sillä kiersimme kauppoja ensimmäisenä päivänä KAHDEKSAN (8!!??) tuntia ja toisena päivänä vielä jotainn kuusi. olikohan mitään järkeä? Missio oli siis siskon ylioppilasmekko. Ja löytyihän se lopulta. HUH. Siinä sivussa autellessa minä puolestani tuhlasin varmaan satoja euroja. Mutta kaikki oli niin ihanaa ja tarpeellista! Paras löytö oli Biancon saappaat -50% joista haaveilin jo kun ne tulivat liikkeeseen. Ostin myös niihin siskon juhliin mekon (olin valinnut senkin jo kun ne tulivat liikkeeseen, odottelin vain jos löydän jotain vielä ihanempaa, en löytänyt) joka on Soaked in Luxoryn ihana muunneltava merenneitomekko, josta varmasti tulee tänne kuva jossain vaiheessa. Lisäksi löysin kirpputorilta upean Arabian lautasen, joka on nimikkosarjaani. Hinta kirpaisi, mutta katuisin loppuelämäni ellen olisi ostanut sitä. Kyseinen lautanen oli vasta toinen kappale koko ikäni aikana, joka on vastaani tullut. Toinen on syvä lautanen jonka äitini pelasti joltakin kirpparilta jo vuosia sitten. Tämän astiasarjan keräily taitaakin olla loppuelämän harrastus!

Nyt kuola valuen siskon leipoman kuningatarmarenkitortun pariin ja Gilmoren tyttöjä nauhalta!

10.4.2009

Yritin tulla tänne lisäämään suosikkivideoni youtubesta. Ja kirjoittaa kerrankin lyhyen postin. No ei tullut mitään, ainakaan videon lisäyksestä.

Lempparini löytää osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=zo-tFR7FZK8 . Videolla seikkailee pieni gööttipentu, jollainen leikkii myös minun olohuoneessani toivottavasti jo tämän vuoden puolella!

Junailua ja oleilua

Olin tällä kertaa kaukaa viisas ja lähdin kauas kotikonnuille pääsiäisen viettoon jo keskiviikkona, eli eilen. Tänään on varmasti ollut junat tupaten täynnä! Voin vain kuvitella millaisia piirteitä matkani olisi saanut jos olisin sen jättänyt viime hetkeen... Ei ole tuo VR minun ystäväni ollut viime aikoina ollenkaan. Tai viime vuosina... Vaikka ahkerasti olen heidän palvelujansa joutunut auton puuttuessa käyttämään!

Jälleen kerran istuin niin, ettei penkkiäni saanut kaadettua, eli seinää vasten. Ainakin sadas kerta. Valehtelematta niin käy kerroista 7/10. Olin niiiin odottanut ihanaa unentäyteistä junamatkaa vain neljän tunnin yöunieni jälkeen mutta mahdotontahan se 90 asteen kulmassa oli. Ainoa plussapuoli oli, että vieressäni ei istunut ketään. Kun ei ollut penkkiä. Eli en voinut maata edes poikittain! (mikä on kylläkin harvinaisen tyhmän näköistä -mutta väliäkö sillä kun pää ja kroppa vaativat unta!) No, tästä harmistuksesta kun pääsin, tajusin, että kolmen metrin päässä minusta oli tupakkakoppi!! Tupakoin siis passiivisesti sellaiset kolme ja puoli tuntia. ihanat kanssamatkustajat pitivät kopin ovea jatkuvasti raollaan. KIITOS VR!

Olen myös matkustanut ilman valoja ja sähköjä, koiravaunussa (rakastan koiria, mutta valitan tästä nyt silti), lastenvaunussa (MiKSi sinne laitetaan pahaa-aavistamattomia unisia opiskelijoita?!), ilman paikkaa junan lattialla (no se oli ehkä oma vikani -mitäs en hakenut lippua ajoissa) ja useimmiten matkustan vanhoissa haisevissa vaunuissa. Joka kerta minulla on uusi kauhutarina junamatkasta kerrottavana. Olenko jotenkin niin epäsiisti ilmestys, että minulle ei uskalleta antaa paikkaa "kunnollisesta" osastosta?! Jossain vaiheessa, kun saan kuvamateriaalikin tähän blogiini, jokainen voi todeta että ainakaan epäsiistiltä en yleensä näytä. Ja kaikki nämä epäonnet seuraavat minua vaikka kuinka ostaisin lipun ennakkoon! En voi ymmärtää kuinka jotain tällaista voi sattua joka kerta, vaikka yleensä ostan lipun ajoissa ja useimmiten muistan esittää toiveita paikasta. Joka kerta täytyisi kuitenkin luetella liian pitkä lista ei-sitten-siihen -tyyppisesti, jotta olisin tyytyväinen... On vain epäreilua, että maksan joka kerta saman hinnan lipusta, mutta yleensä matkustan tukalasti! Syystä tai toisesta.

Huh, heti tuli parempi mieli kun sai vähän vuodattaa.

Kaikin muuten puolin "lomani" on sujunut vähintäänkin ennakko-odotusten mukaisesti. Rahaakin on palanut, kuten lomilla on tapana! En vain tiedä mihin?!! Eilen olin äidin mukana entisöintiryhmässä, ja purin erään Tuolin palasiksi. Tuoli saa ylleen uudet upeat kankaat ja sisäänsä entistä ehommat täytteet, ja sitten se muuttaa pareineen koristamaan asuntoani <3. Ennen joulua lupasi äiti. Ryhmässä on kesätauko nimittäin. Tuoleista jaksan jankuttaa varmasti myöhemminkin, ovat ne olleet niin pitkä projekti kankaan valinta suurimpana päänvaivana.

Tänään käytin siskoani keskussairaalassa kirurgisella osastolla. Ei mitään vakavaa eikä kiireellistä, pieni kosmeettinen haitta vain, joka leikkauksella myöhemmin saadaan korjattua. Sain pitkästä aikaa, ensi kerran puoleen vuoteen ajella autolla ihan sydämen kyllyydestä, reilu 200km matka-ajoa ja kaupunkiseikkailut päälle. Selvisin kolaroimatta ja se mummokin, johon lähes osuin, jäi henkiin. Mulkoili vain melko pahasti. Ja saattaa sieltä tulla pikavoittokin kamerasta, mutta se olisi ihan täysin sen auton vika, jota ohittaessa oli kaasuteltava. Oli ihana siskopäivä! Ja oli minulla kamerakin mukana mutta unohtui sitten kuvailut, kun se sairaala jännitti niin kovasti molempia. Olisi saanut tähän todisteita. Shoppailtiin sitten loppupäivä vähintäänkin riittävästi. Itselle tarttui mukaan kaksi helminauhaa ja helmirannenauha. On tullut tänä keväänä shoppailuta vähän liiankin kanssa verrattuna siihen, että töitä on ollut pakko vähentää!

Huomenna on tiedossa pikkuveikan synttäriä ja ystävä tulee kylään. Ajattelin että rakennettaisiin nuotio ja paistettaisiin makkaraa. Kerrankin jotain erilaista yhdessäoloa. Ja se kun on täällä maalla mahdollista, niin kai se on tilaisuus hyödynnettävä!

Näistä postauksista... Nyt ei ole ollut aikaa kirjoitella vaikka olin toivonut tekeväni joka päivä edes pienen merkinnän, kun on juostu paikasta toiseen, mutta asiaan tulee varmasti muutos pääsiäisen jälkeen. Ja sitten panostan sisältöönkin! Ideoita postauksista on... Toteutus vain ontuu... Varsinkin kun jaarittelen aina niin pitkästi! :D Nyt tv:n pariin, josko sieltä tulisi vielä tähän aikaankin jotain katsomisen arvoista...

ps. Olisin tähänkin halunnut laittomasti kopioida ihania kuvia internetistä aiheeseen liittyen. Mutta jätän senkin ensi kertaan kuitenkin. Ehkä laitan huomisesta pelkkiä kuvia. On tämä blogiohjelman käyttäminenkin vielä sen verran uutta, että askel kerrallaan!

EDIT: ei eilen illalla tuo nettiyhteys oikein toiminut, eli julkaisu vasta nyt...

6.4.2009

Erään blogin tarina

Olipa kerran nuori tyttö, joka piti paljon herkkujen leipomisesta. Kuulostaa hieman tylsältä, mutta eipä hän sitä tehnyt niinkään leipomusten itsensä takia, vaan omilla käsin sai tehdä jotain kaunista, jonka lopputulos tuotti monella tapaa iloa myös ihmisille hänen ympärillään. Ja loppujen lopuksi ne herkut itsellekin maistuivat!

Aika kului ja tytön taidot kasvoivat, mutta eräänä päivänä hän ei löytänytkään mieleistä reseptiä reilusta 20 keittokirjastaan tai muista talteen kerätyistä ohjeista. Niinpä hän avasi tietokoneensa ja klikkasi itsensä internetin ihmeelliseen maailmaan. Hakusanaksi hän laittoi milloin minkäkin leivonnaisen, joka oli mielessä kummitellut. Näin hän törmäsi mitä ihanempiin ohjeisiin ja kakkublogeihin yhä uudelleen. Etenkin kakkublogit kiehtoivat häntä, ja hän alkoi vierailla niissä myös muulloin, kuin etsiessään uusia ideoita tai reseptejä. Jo tuolloin syntyi ajatus omasta blogista, jossa voisi näyttää kaikille omia tuotoksiaan niin leipomusten kuin käsitöiden osalta, mutta se tuntui kovin kaukaiselta. Aihe tuli kerran esiin bloggausta harrastavan ystävän kanssa, joka esitteli hänelle Blogilistan. Blogilistan avulla hän löysi itsensä muutamalla klikkauksella muoti- ja tyyliblogeihin sekä koirien ja niiden ihmisten elämästä kertoviin blogeihin ja moniin muihin ihmeellisiin paikkoihin.



Mutta sitten tuli se päivä, kun lukeminen ei enää riittänyt. Tyttö oli joutunut jo liian syvälle blogien maailmaan. Ajatus blogin perustamisesta ei tullut yllättäen, mutta ajatusta kypsyteltiin pitkään. Myös kirjoituksen aihealueet tuottivat päänvaivaa. Lopputulos oli, ettei luovaa työtä kannata kahlita. Etenkin syitä julkiseen avautumiseen hän joutui itselleen perustelemaan ennen lopullista päätöstä. Tyttö oli aina yrittänyt pitää yksityiset asiat yksityisinä, mutta nyt tuntui siltä, että jotkin asiat oli saatava kaikkien luettavaksi. Eikä hänen tarvitsisi blogissaan kertoa mitään, mitä ei itse valinnut kerrottavaksi. Yksi suurimmista kannustajista, kuin myös jarruista, oli mahdollisuus keskusteluun lukijoiden ja kommenttien jättäjien kanssa. Tytöllä oli sanottavaa, joille tuntui nyt löytyneen jonkinlainen kanava, jossa tulla kuulluksi. Joskus asiaa, mutta useimmiten vain ihmettelyä ja huomiointia! Myös bloginpitäjien yhteisö vaikutti houkuttelevalta ja ihmisellähän on aina tarve kuulua mitä erilaisempiin yhteisöihin.




Mutta tarina ei pääty tähän. Tästä se vasta alkaa! Tytön itsekritiikki on edelleen kova ja ujous vaivaa, mutta parasta "terapiaa" on käydä härkää sarvista. Tervetuloa maailmaani.