Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, ihmeen paljon mulle on tapahtunut viimeisen viikon aikana, tai siltä ainakin tuntuu. Siitä kirjoituksen otsikkokin. Kyllä voi olla otsikon keksiminen hankalaa. Tai tarkennuksena, tunnepuoli se kai on missä on tapahtunut. Kaikki tietää että sellainen vie aikaa ;). Valokuvasaldo vain on surullinen. Annoin juhlissakin kameran pikkuveljelle ja käskin kuvata kaikki vieraat. No, ehkä 9 -vuotias ei vielä käy juhlakuvaajasta. Positiivista on se, että minäkin vilahdan parissa kuvassa! (Ja velipoika on reippaasti osannut ottaa kuvan siitäkin siskon poikaystävän ah-niin-hyväkroppaisesta veljestä! Hukkaan ei ole menneet nämä vuodet. Kyseinen komistus ei kuitenkaan ole syynä mun tunnetiloihin.)
Kameran edessäkin olemisesta huolimatta en saanutkaan yhtään kuvaa mekostani. En sitten tiedä onko sukulaisten kameroissa sopivia. Mutta se on ihana. Toivottavasti olen riittävän monta kertaa muistanut mainita. Harmikseni mekko sai päällensä päivän aikana määrättömät määrät boolia ja vesiroiskeita, eikä sitä enää iltarientoihin voinut laittaa. Onneksi olin aiemmin viikolla hakenut Seppälästä ihanan maatuskamekon, joka sai kunnan toimittaa iltamekon virkaa. Itse juhlamekon kaverina oli ystäväni Annan tekemä "muotibloggarikoru" (en tykkää nimestä, siksi "-merkit). Se sopi täydellisesti, kiitos! Kuvan laitan myöhemmin.
Tämäkin postaus saa nyt jäädä vähän tyngäksi, kun olen luvannut lähteä kaupunkiin siiderille ystävän kanssa. Tällaisena sadepäivänä se on aivan täydellistä ajanvietettä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Kuvat viimekesäiseltä järviristeilyltä. En ole menossa tänään risteilylle, enkä edes samassa seurassa kuin missä nämä on otettu, mutta jotenkin ne kuvaavat sitä mitä tästä illasta voi vielä tulla -kesästä nauttimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti