"Sisaret ja suklaa tekevät elämästä siedettävää"

kuva

Pikkusisko kävi kylässä viime viikolla. Vietimme kaksi päivää herkutellen ja ähkyssä (mmmm, kotitekoisia jättimäisiä hampurilaisia, mustikkapiirakkaa, mmm...) ja siskopuuhien parissa. Katsoimme 27 Dresses -elokuvan(tykkäsin!) ja Disneyn Iltasatuja -elokuvan (tykkäsin myös, mutta en ihan yhtä paljon) ja shoppailimme kouluvaatteita ja tarvikkeita, kun sisko aloittaa kaksoistutkinnon suorittamisen. Tytöstä tulee suurtalouskokki! Vaatteiden suhteen emme olleet (valitettavasti) ollenkaan samoilla linjoilla... Muistan kyllä itseni kuusitoistavuotiaana, tyyliä kopioidaan kavereilta sen minkä mahdollisuudet antavat myöten (kotikaupungista taitaa löytyä vain Seppälä) eikä tyyli taida muutenkaan olla tuttu käsite. Oma vartalokin on vielä vähän vieras, lapsenomainen mutta kuitenkin aikuinen, muutostilassa edelleen. Mielipidekin siitä, mikä itselle sopii, vaihtelee kuukaudesta toiseen. Sisko on kuitenkin sellainen kaunotar, että oikein odotan sitä, että hän pääsee sinuiksi itsensä ja tyylinsä kanssa! Olemme hämmästyttävän saman näköisiä, kun katsoo hänestä viime aikoina otettuja kuvia ja minusta saman ikäisenä otettuja. Silti sisko on meistä kahdesta oikeasti se kaunotar, tuo äskeinen sanavalinta kuulostaa äkkiseltään aika itserakkaalta... :D Se yhdennäköisyys on joka kerta yhtä outoa, sillä meillä on läheltä tarkasteltuna ihan erilaiset piirteet. En alkanut hänelle kuitenkaan tyrkyttää itselleni mieleisiä tai minulle sopivia vaatekappaleita, vaan kommentoin lähinnä värien sopivuutta ja vaatteiden istuvuutta. Kun perusasiat ovat kunnossa, mikä tahansa tyyli voi periaatteessa näyttää hyvältä. Tästä artikkelista tulee niin mieleen oma pikkuinen siskoni, tässä kirjoituksessa on osuttu nappiin! Suosittelen lukaisemista kaikille, joilla on teini-ikäinen pikkusisko. Ja voi siitä hupia saada myös isoisien ystävät.

Toivoisinpa, että saisin jotenkin otettua kuvat asuista, jotka kuvastavat omaa tyyliäni (tai sen puutetta, hah) parhaiten. Niin kommentointini teini-ikäisen pukeutumiseen saisi jvähän pohjaa. En vain ole keksinyt asunnostani yhtään paikkaa, joissa saisin kuvailtua fiksusti itselaukaisijalla, ja ainoa peilikin on eteisen pimeimmässä nurkassa. Kamera on huono, ja hovikuvaaja puuttuu, sillä en ole kertonut kenellekään blogistani. (Lukuunottamatta yhtä ystävää, jolta sain blogikärpäsen pureman...) Jotenkin koen tämän niin henkilökohtaiseksi, etten ole kertonut tästä edes siskoilleni, enkä parhaille ystävilleni. Kuulostaa se omaankin korvaan vähän hassulta tehdä tätä salaa ja vielä anonyyminä, mutta toistaiseksi se on ollut minulle paras tapa. Tahtoisin kuitenkin jossain vaiheessa vielä blogata "kunnolla", tämä on nyt jäänyt jotenkin varjoksi siitä, millaiseksi blogini kuvittelin. Mutta nyt eksyin pahasti aiheesta...

Ylihuomenna tulee toinen pikkusisko parhaan ystävänsä kanssa tervehtimään kesälomamatkalla. Onneksi kyseinen ystävä on minunkin mielestäni huipputyyppi! He viipyvät tässä vain yhden yön, mutta en ole vielä selvillä suunnitelmista, että mitä tekemistä keksitään. Ilmeisesti ainakin vieraillaan sukulaisissa. Sen verran kuitenkin suunnittelin, että hemmottelen heitä vuohenjuustopinaattipiirakalla ja suklaakakulla, namnam. Kakulla juhlistamme hänen uutta työpaikkaansa. Ihanaa ettei sisko jäänyt tyhjän päälle, kun opiskelupaikkaa ei nyt irronnut. Ja kävipä vielä niin hyvä tuuri, että työ on samalta alalta, kuin mitä hän on aikeissa hakea opiskelemaan!

Jossakin vanhassa kiertomeilissä oli muuten ilmaistu sisarussuhteen ydin erittäin osuvasti. Lapsen suusta se totuus kuuluu: "Sisko on vaan se hirveän rakas paskapää".

kuva

Otsikko on muuten ihanasta jääkaappimagneetista, jonka ostin pari kuukautta sitten matkan varrelta huoltoasemalta.

(Edelliseen postaukseen viitaten, en saanut aikaa sinettipidennysraidoitukseen :( mutta toisen kampaajan etsintä on käynnissä... Hintaerot ovat mielestäni aikamoisia, raidan hinta 3-5 euroa, ja kun vielä tietäisi kenen käsiin voi pehkonsa luottaa...)