Sitä ja tätä ja tuota

(kuva hauvasta lainattu ilman kasvattajan lupaa, me so sorry...)

Tuntuu että koko elämä on ihan sekaisin, eikä aikaa ole mihinkään sellaiseen, mitä haluaisin tehdä. Toisaalta en saa aikaiseksi sitäkään mitä olisi pakko tehdä (lue: opinnäytetyö ja puuttuvat kurssit) mutta asian ajatteleminen saa minut paniikkikohtauksen partaalle, joten yritän olla kirjoittamatta nyt tähän aiheesta. Iltaisin saan välillä lähes paniikkikohtauksia, tuntuu että ilma tiivistyy ympärilläni, en kykene olemaan paikallani enkä hengittämään, ajatukset ja pakokauhu vyöryvät ylitseni ja tekee mieli vaikertaa ääneen. Juttuhan on niin, että minun on pakko valmistua, tai minut potkitaan ulos koulusta. Miten mun elämä päätyi tällaiseen tilanteeseen? Tämä ei ole mulle ollenkaan tyypillistä, olen kasipuolen-ysin tyttö ja aina kunnollinen, edessä loistava tulevaisuus. Opokin sanoi lukiossa, että voit tehdä elämässäsi mitä tahansa haluat, ainakaan ei ole arvosanoista kiinni. Oon varmaankin vain saanut ne arvosanat (ja kaiken muunkin) aina liian helpolla... Toisaalta luulenpa, että mielenterveyteni koki jossain välissä jotain kolhuja ja nykyinen tilanne on vasta suunnilleen normaali. Ehkä aikuistuin kertarytinällä joka kesti kolmisen (-neljä) vuotta? Oli syy mikä oli, kun selviän tämän vuoden kunnialla loppuun, pystyn taas mihin vain. Nyt täytyy vain oikeasti selviytyä. Mitä jos en onnistu, tällä hetkellä näyttää siltä?!! ei voi lähteä tuolle ajatuksen tielle nyt ollenkaan, muuten tästä tulee vain taas yksi sekopäinen postaus...

Oikeasti mulla on ollut ihan sikakivaa tässä kuussa, tuo ylläoleva asia vain varjostaa kaikkea hyvin mustalla ja suurella varjolla. Voi kun osaisin kertoa kaiken täällä blogissa, mutta koen, etten voi tehdä tätä täysillä niin kauan kuin ahdistava tilanne jatkuu. Tai voin kirjoittaa tänne kaiken, mutta en sillä tavalla kuin haluaisin, "laadukkaasti". Todennäköisesti perustan kokonaan uuden blogin uuden elämän kunniaksi alkuvuodesta ja hautaan tämän epäonnistuneena mutta valtavan opettavaisena kokonaisuutena.

Kaiken lisäksi mun työpaikalla on ymmärretty mun vapaatoiveet väärin ja mä oon ehtiny perua mun opintotuet loppuvuodelta. Eikä sitä perumista voi perua. Työvuoroja on loman jälkeen tiedossa 2 kun piti olla 10. Onneksi pyhällä hengellä on opiskelijat säilyneet hengissä ennenkin, vai miten se oli?!

Mutta niitä kivoja asioita tässä kuussa:

• Olen oikeasti lomaillut (vaikka ei olisi saanut)
• Käytiin hyvän ystävän kanssa uimassa ja tehtiin maailman parhaita voileipiä ja katsottiin leffaa, jonka aikana itkin niin etten ole ikinä varmaan itkenyt noin paljoa leffan aikana. Mikä herkkis musta on tullut? :D
• Pääsin vihdoinkin ikeaan ja sain vaikka ja miten paljon uutta kivaa kotiin <3 olen suunnitellut jonkin laista kotipostausta mutta sitä saa kyllä odottaa, mutta sitten kun sen lopulta teen, siinä näkyy ikean vaikutuskin...
  
• Oon shoppaillu maailman ihanimmat uudet saappat, kivoja arkitoppeja, kolitsiliivin, koiralle juttuja, hameen jota oon kattonu kesästä asti ja mitähän muuta kivaa...
  
• Olen tajunnut kunnolla tavanneeni täällä blogimaailmassa ihan sairaan kivoja tyyppejä joilla on mielenkiintoisia juttuja ja tästä ja heistä on tullut iso ja tärkeä osa elämääni, vaikka en olekaan irl kertonut tästä harrastuksesta kenellekään muulle kuin yhdelle inspiraation antaneelle ystävälle ja vahingossa äidille.
• Voitin norpan sekoituksen arvonnassa! vautsi, eka kertaa ikinä blogiarvonnassa!
• Kävin (mielestäni ihan onnistuneilla, mitä nyt jännitin, pakko käyttää tätä ilmaisua, V**USTI) treffeillä yhden ihanan pojan kanssa ja toivon nyt varpaatkin ristissä että sekin tykkäis musta! Miten taotaan jonkun päähän olematta päällekäyvä ja aggressiivinen ja muutenkin vastenmielinen (siis kaikki naiset tietää että tarkotan nyt sitä, kun nainen antaa miehen olettaa että mies on keksinyt koko ajatuksen ihan itse) että "mä oon sun elämän nainen!" ??
• Puuttuu enää panta ja peti! Ainii ja tietysti se pentu! Siitä on kehittymässä kuvien perusteella niiiin maailman kaunein narttu! :D
• Ensi viikolla teen täytekakut noin sadan hengen juhliin, ja tietysti juhlin niissä juhlissa. Vitsit, toivottavasti siitä tulee just niin kivaa kun on luvattu!
• Olen viettänyt iltaa nuoruuden parhaiden ystävien kanssa tosi hyvässä ravintolassa ja juoruillut pikkutunneille olkkarissa viinin kera.

Ja sitten yksi sankaritarina: olin viime yönä maailman rohkein tyttö. Asun siis opiskelijatalossa, en kuitenkaan missään asuntolassa, vaan kerrostalossa jossa kaikki asukkaat on opiskelijoita. Tyyppejä on siis vaikka minkälaisia, ja varsinkin juuri kotoa pois muuttaneet pissalissut on yleensä aika kovia juhlimaan. Varsinkin näin syksyisin ongelmia on aina. Kaksi viikkoa sitten heräsin sekä perjantai että lauantai öinä puoli yhdeltä haloo helsingin tahteihin ja huutoon ja känniseen meluamiseen. No, jotenkin vielä kestin tämän kaiken ja aamulla tuntui ihan turhalta ilmoittaa vuokranantajalle. Viime yönä kuitenkin kuuntelin kaksi tuntia (samojen) kännisten teinityttöjen kälätystä (suomeksi: niin kovaäänistä "keskustelua", että sain selvää aiheesta) ja laulua ja surkeaa musiikkia ja sitten napsahti. Unohdin täysin kaikki vaarat (olen kuullut että bilerauhan häiritsijää on joskus jopa ammuttu oven läpi jossakin) ja painelin kerroksiin etsimään syyllisiä. Joku oli jo aiemmin hakannut pattereita, mutta eipä ulvojat siitä hiljenneet. Onneksi koiranpentu ei ole vielä kotiutunut, sehän ei olisi enää ikinä uskaltanut jäädä yksin kotiin jos olisi ollut täällä tämän tapauksen sattuessa. Löysin ylemmästä kerroksesta tupakkapartsilta tytön, joka oli myös herännyt juhlintaan. Syylliset eivät kuitenkaan olleet siellä, vaan asunnossa joka sijaitsee minun kämppäni alapuolella. Tästä voin päätellä, että koko talossa ei ole kovinkaan moni nukkunut, kun tyypit on heränneet minun yläpuolellanikin. No, pyhää vihaa täynnä rimpautin ovikelloa pari kertaa voimakkaasti ja lopputuloksena käytävään (ja taloon) asettui ihana rauha ja hiljaisuus! Kukaan ei tullut avaamaan, joten soitin ovikelloa voimakkaasti vielä kerran varmemmaksi vakuudeksi ja sanomattomia sanojani painottaakseni, ja painelin sydän kurkussa pamppaillen ja adrenaliinilukemat taivaissa takaisin kämppääni. Hih, olisin saanut hyvän päivän asu kuvan yöllisestä sankarin sukkahousuasustani :D vedin vaan lähimmät kollarit ja neulepaidan yökkärin päälle, villasukat jalkaan ja tuima ilme naamalle. Oon kuitenkin kolmen isosisko, tiukka "mulle ei sanota vastaan kun mä sanon miten tehdään" ja oikea vakuuttavan pelottava äänensävy löytyvät kyllä tarvittessa. Onneksi niitä ei nyt tarvittu. Mutta sellainen öiden sankari minä olen! Ens kerralla soitan kyllä peiton alta turvasta poliisit.

Lopultakin saan tänne myös kuvan lempparimekostani, josta on pitänyt saada tänne kuva jo ikuisuuden ajan, mutta nyt vasta löysin itseasiassa vahingossa joskus räpsimäni kuvat kamerastani. On tää vaan niin laadukas kuvablogi että huoh... Ei muuten tarvii ihmetellä miksi ei oo kaikki muumit laaksossa kun kattoo näitä kuvia -oikea valopää tää bloggaaja.


Tajusin viimeksi kun mekkoa käytin, että ois pienempikin koko riittänyt, kun ei oo tota rintamusta liikaa. No, onneks toi kuva vaan suurentelee tota tilannetta, oon vetäny kaiken kankaan tota nauhakujaa pitkin eteen, oikeesti se on paljon kivemman näköinen kun ton asettelee. Eikä mun mahakaan oo noin suuri mitä kuvassa! Näissä kamppeissa olin siis alle kuukausi sitten yhden ruokaravintolan avajaisissa aka ilmaisen viinan bileissä. Ja tarjoilijapoika flirttaili mulle! En tosin tajunnu sitä ennen kun mun kaverit sano että ootko vähän toope...