23.10.2009

Tunnustuksia ja haastetta samassa paketissa.

Kiitos ainakin Kazzalle, Margelle ja Riehulle joilta sain tämän napin. Liikutuin tästä kovasti.



1. Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
2. Kopioi kuva ja liitä se blogiisi
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
5. Anna tunnustus seitsemälle
6. Linkitä nämä blogissasi
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

  1. Luulin pitkään, että olen jokin lehtolapsi, sillä en saa kieltäni rullalle. Kaikki muut perheessäni saavat, ja tämähän on siis geeneistä riippuvainen ominaisuus, kuten korvanlehden muoto jne. Näytän kuitenkin niin paljon isältäni, että mahdollisuus olla jonkun muun lapsi on häviävän pieni. Kerran sitten peilin edessä pelleillessäni sain kieleni vahingossa kouruksi ja viimeisetkin epäilykseni hävisivät! Olen siis onnistunut tässä kielen taivuttelussa vain kerran, vaikka sen pitäisi olla helppoa.
  2. Saatan katua tämän paljastamista, koska suojelen tätä anonymiteettiäni vähän turhankin hartaasti, mutta työskentelen ravintola-alalla, tarjoilijana ja baarimikkona saman ketjun kahdessa hyvin erilaisessa ravintolassa, toinen on ruokapaikka ja toinen baari. En yhtään pidä työstäni melkein ikinä mutta rakastan työtovereitani ja olen hyvin ylpeä työpaikastani.
  3. Pikkusormeni ovat normaalia lyhyemmät. Siis jos normaalisti pikkusormi yltää ihmisillä noin nimettömän ylimmän nikaman kohtaan, minun pikkusormeni yltää juuri ja juuri yli keskimmäisestä nikamasta. Aloin joskus pienenä soittaa kosketinsoitinta, mutta jouduin lopettamaan, kun sormeni eivät yltäneet kaikille koskettimille.
  4. Olen voittanut kymmenenvuotiaana maakunnallisessa piirustuskilpailussa oman sarjani ja saanut siitä palkinnoksi sata markkaa. Olen vieläkin ylpeä itsestäni, vaikka olinkin käyttänyt työssäni toisen tytön keksimää ideaa taustan suhteen. Muistaakseni sain luvan matkia hänen työtään, mutta joka tapauksessa, minun toteutukseni voitti. Samalla viikolla voitin torilla arpajaisissa kaikki kolme pääpalkintoa ja minulla oli syntymäpäivä. (Saattaa olla että olen osia tästä maininnut aiemminkin.)
  5. Koko nuoruuteni sanoin, ettei minun kotiini tule yhtään viherkasvia. Nyt harmittelen, kun kodissani ei ole niille riittävästi tilaa. Kasvit selvästi viihtyvät kun kerran kasvavat ja kukoistavat, (enkä oikeasti edes auta niitä mitenkään muuten kuin kastelemalla välillä!) mutta täällä ei oikein ole niille riittävästi hyviä paikkoja ja tasoja. Silti haluaisin ostaa niitä aina vain lisää!
  6. Minä olen se vieras, joka kurkistaa aina vessasi kaappeihin ainakin ekalla tai tokalla vierailulla. Jos mitään mielenkiintoista ei löydy, harvemmin palaan rikospaikalle.
  7. Uskon, että minulla on jonkinlainen "näkijän kyky". Näen välillä voimakkaita unia ihan tavallisista asioista jotka sitten tapahtuvat ennemmin tai myöhemmin. Täytyisi alkaa kirjoittaa unipäiväkirjaa. Viimeksi kun kirjoitin käsin arpalippua arvonnassa, mieleeni tuli tosi vahvasti tunne: turhaan te muut näitä lappuja täytätte, kun minä tämän kuitenkin voitan, ja niin minä voitin sen! Tätini ja äitini näkevät unia, varsinkin jos joku on kuolemassa tai sairastunut. Isäni tietää asioita juuri ennen kuin ne tapahtuvat. Esimerkiksi hän saattaa sanoa vaikka keskittyneenä päivän lehteen: älä leikkaa sormeesi ja samalla hetkellä tai kohta leikkaajan veitsi lipeää ja leikkaa haavan. Mielestäni kaikilla ihmisillä on jonkinlainen "kuudes aisti" jos sitä vain kuuntelee. Toisilla se on voimakkaampi ja toisilla hyvin heikko, eikä sitä kuule varsinkaan jos siihen ei usko. Kyse on ehkä jonkinlaisesta ajatuksen voimasta ja energiasta. En yleensä puhu tästä, paitsi jos "deja vu" tulee niin voimakkaana että minun on pakko kysyä esimerkiksi, aioitko seuraavaksi sanoa näin...? Kuulostaa kyllä typerältä, ei kai mulla mitään kykyjä ole. Oon vaan kattonu liikaa telkkaria. (Mutta on silti.)
Oon nyt tosi tylsä ja rikon sääntöjä, enkä luovuta tunnustusta eteenpäin. Tämä on ollut nimittäin jo ihan kaikissa blogeissa ja olen jo mennyt sekaisin että kuka tunnusti mitäkin. Kiitos silti että annoitte sen minulle!

Alla toinen tämänpäiväinen paatos!

15 kommenttia:

  1. Hauskoja tunnustuksia, tuo viimeinen oli mielenkiintoinen. Minä näin kerran teininä unta aivan tietynlaisesta hopeisesta käsikorusta josta riippui erilaisia kuvioita. Seuraavana päivänä luistellessa löysin samanlaisen korun! Joten kyse ei voi olla sattumasta. Sittemmin näitä enneunia ei ole tullut.

    VastaaPoista
  2. No joo, Riehu, ei mullakaan noita mitenkään joka yö ole :D ehkä kerran -pari vuodessa, mutta siinä on ihan riittävästi minulle.

    VastaaPoista
  3. Hauskoja tunnustuksia kyllä. :) Kiva tietää pikkujuttuja kuten tuo piirustuskilpailun voittaminen! Itse voitin amiksessa koko Suomen ammattikoululaisten novellin-kirjoitus kilpailun, ja vaikka olin vain 19-vuotias, voitin yli 20-vuotisten sarjan. Jee. Sain jopa 100 euroa palkinnoksi ja jonkinlaisen ihmeellisen mitallin ja "patsaan". Ja jopa kolmeen otteeseen pääsin paikallisiin sanomalehtiinkin. Todellinen 15 minutes of fame. :D

    Tuo näkijän kyky on todella hieno ja mielenkiintoinen lahja. Uskon todella että joillakin ihmisillä on moisia kykyjä. Mielellään kuulisin sinun näkijän kokemuksista jatkossakin... :)

    VastaaPoista
  4. Hei onneks olkoon Kazza, mistä aiheesta kirjoiti novellin? Tosi hieno juttu. Ei nyt kannata mitään kohua tosta näkijähommasta nostaa, en oo todellakaan mikään meedio :D Jos jotain sattuu tosi selkeästi niin voinhan siitä täälläkin mainita :) Sitä tuskin on odotettavissa lähiaikoina, kun juuri viime viikolla tuli uimahallissa (!!:D) sellainen tavallaan deja vu -hetki että tiesin miten keskustelu etenee ja olin joskus pohtinut tosi ihmeissäni että miksi olen nähnyt unta tällaisesta aiheesta! oli vähän pelottavaa taas mutta ihan vaan oikeastaan nopeasti ohimenevä hetki.

    VastaaPoista
  5. Kivoja tunnustuksia :) Minullakin on jotain ennustajan lahjoja, ainakin raskauksien suhteen. Olen onnistunut ennustamaan 3:n kaverin raskaaksi tulon. On vain tullut sellainen "tunne", että se ja se on varmaan raskaana. Eipä siinä sitten kun suora kysymys ystävälle asiasta ja suoran vastauksen olen saanut takaisinkin. Hassua.

    VastaaPoista
  6. Chatrin, tuommoinen ennustajan lahja kelpaisi kyllä minullekin! Tosi hienoa!

    VastaaPoista
  7. Heeiii, ai se oot sä? Se vessakaappisniikkari josta aina puhutaan, mutta mä olen luullut, että se on urbaani legenda.:)

    VastaaPoista
  8. Joo Alma, minä se oon. Mut niin tekee kuulemma mun lisäksi ainakin joka toinen :D Onhan se nyt ihan olennainen tieto kaverista että käyttääkö se libressejä vai vuokkosia ja montako lakkapulloa sillä on ollu vielä kesken kun se osti jo uuden... :D Tää mun perversio sai varmaan alkunsa siitä, kun vihaan sitä tilannetta jos oon kylässä ja vessapaperi loppuu just mun kohdalla, ja joudun sitten huutelemaan sieltä vessasta... Eli otin joskus tavaksi tarkistaa uudessa paikassa että missä kaapissa ne pitää niitä vararullia...

    VastaaPoista
  9. Aika jännä tuo tollainen ESP, kelpaisi jossain määrin myös minullekin. Toisaalta sellainen Näkijä telkkariohjelman ESP on jo aika inhoittavaa.

    VastaaPoista
  10. Mua alko niin taas naurattaa. Oot kyl niin hyvä kirjottaa=)

    VastaaPoista
  11. Minäkin nakkasin sinua samaisella tunnustuksella :D

    VastaaPoista
  12. No ihan totta! Kiitos ja anteeksi! siksi kirjoitinkin "ainakin" koska tiesin, että oon unohtanu jonkun! Mutta kiitos siis myös Anttikselle!

    VastaaPoista
  13. Hei me ollaan varmaan jotenkin sukua toisillemme :D Tuli niin monta "ai säkin?!"-kohtaa tässä vastaan. Mullakin on muuten (ilmeisesti) lyhyet pikkusormet, sillä eivät ne mullakaan yllä aivan siihen nikamaan asti. Soitin silti pianoa ja huilua vuosikausia, tosin sormet joskus kipeytyivätkin venyttelystä... Ja hei, toi seiska, ollaan samassa veneessä (ja jonain päivänä ehkä siellä hullujen huoneella)! <3

    VastaaPoista
  14. Jenni B, oot eka ihminen mun sisarusten lisäksi kenellä on pienet pikkusormet! Mahtavaa! Voitas kehitellä joku surkea pianonsoitto -numero sirkukseen ;) Paitsi jos osaat soittaa kunnolla, sit se vois olla vähän vähemmän surkea...

    VastaaPoista
  15. Kirjoitin novellin nykyihmisten "minulle kaikki ja nyt"-asenteesta. Silloinen äidinkielen opettaja melkein pakotti minut osallistumaan ja suostuin sitten vihdoin ja hyvinhän tuo meni, vaikkei tuo palkinto kummoinen ollutkaan. Mutta sainpahan "julkisuutta" kotikylässä :D Muutamaan otteeseen vanhalla työpaikalla asiakkaat kyselivät olinko minä ollut lehdessä pari kertaa... hassua. Todellinen nobody! :D

    VastaaPoista