Mä haluuuuun!

Olen taas kehitellyt itselleni näitä pakkomielteitä...
Ed Hardy t-paita ois vaan niin siisti!

kuva

kuva

Ja Jack Danielsissa kiteytyy rock asenne just. Näin joskus surffatessa ihan sairaan kivan topin, mutta naistenmallinen t-paitakin tästä kelpaisi.

kuva

Ja vaikka haaveilenkin rockreleistä, minussa asuu kuitenkin pieni poppityttö...

ILOSAARIROCK!!!!!

Nyt ne alkoi, minun rokkivapaat! Tätä on odotettu ainakin vuodenvaihteesta asti!

Täytyisi alkaa pakkamaan, olen päättänyt olla festareilla joka päivä mekossa. Jossain vaiheessa päivää ystävä tulee Tampereelta ja illalla toinen ystävä poimii meidät auton kyytiin ja sitten mennään! Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan... jihuuuu! Kotiin palaan vasta ensi viikon puolivälin paikkeilla, ja silloin on tiedossa muun muassa huvipuistokäyntiä perheen kanssa. Kivakivakivakiva!

kuva

ps. Ostin eilen neljät kengät. Kannattikohan? No kannatti!

pps. Löysin jokin aika sitten lopultakin sen seeprakaulahuivin joka roikkui hankintalistalla varmaan kaksi kuukautta. Me Like It! Ainoa eläinkuosi mitä kirahvilaukun lisäksi voin suostua käyttämään.

Sinkkuudessa pahinta

Näiden sarjakuvien parissa on vierähtänyt monta hyvää hetkeä. Niin oivaltavia ja osa niin mun elämästä!

Lisää näitä: Rakkaat siskot -sarjakuva

Tyylilyyli

Nicole Richiestä olen bongannut viime aikoina lehdistä hämmästyttävän tyylikkäitä kuvia. Aiemmin en ole hänen tyylistään ollut oikeastaan mitään mieltä, ja onhan siinä edelleen paljon sellaista, mitä vierastan. Kuten hänen tyylinsä kulmakivi, hullunkuriset, valtavat aurinkolasit... Osasta kuvia olen oikeasti saanut suuntaa ja vinkkejä omaankin pukeutumiseen! Yhteistä näyttäisi olevan ainakin rakkaus huiveihin...

kuva

...ja pitkiin vaaleisiin hiuksiin. Nuo hiukset ovat juuri sellaiset, joista unelmoin!



kuva

Koko kevään ja kesän olen kuolannut tuota hiuskorua...

kuva

Ihanan rentoa ja roikkuvaa, mutta kuitenkin hyvännnäköistä eikä liian peittävää, vaikka en mikään liikaa paljastavan pukeutumisen kannattaja olekaan.

kuva

Ja kun miettii vielä sitä, että tässä nainen on raskaana! Ei ikinä uskoisi!

kuva

Harmi vain, että päärynävartalolle nuo roikkuvat ylisuuret topit ja muut eivät sovi aivan yhtä hyvin kuin laiheliini-Nicolelle...

Äiti, Esteri kiusaa!

kuva

Känkkäränkkäpäivä.

Tänään on tuntunut siltä että silmät ja pää ovat turvoksissa eikä tuo SADE helpota oloani yhtään. Tiedän että tähän tunteeseen auttaisi lenkkeily, mutta eihän tuonne ulos uskalla ilman kahluusaappaita ja snorkkelia!!!

No, olen yrittänyt kuitenkin piristää päivääni a) suklaalla. Auttoi hetkellisesti. b) selailemalla lehtiä. Ei auttanut, sain vain ideoita joita en pysty nyt toteuttamaan. c) puhumalla äidin kanssa puhelimessa. Se sai vain pahemmalle tuulelle.

Pienenä, kun minulla oli känkkäränkkäpäivä, äiti nappasi otuksen nenästäni tai korvani takaa ja yksissä tuumin potkaisimme sen ulos koko talosta tai lukitsimme ikkunan "avaimenreikään" miettimään tekosiaan. Kaikki oli lapsena helpompaa.

Jossain vaiheessa on pakko piristyä, sillä yöksi täytyy lähteä joka tapauksessa töihin. Plaah. Olen luvannut itselleni, että kirjoitan joka päivä opinnäytetyötä edes vähän, mutta tänään ei ole syntynyt vielä mitään. Eikä koko viikolla mitään järkevää ainakaan. (Tässä välissä hetki ankaraa itsesääliä). Sen sijaan tänään olen selannut internetistä syksyn hiusmuotia (en löytänyt mitään järkevää siitäkään) ja koettanut ennustaa syksyn vaatetrendejä. Veikkaan, että old school-tatuointien kuviot ja tietty rockabillyhenki nostavat ensi syksynä ja talvena päätään ja antavat vaikutteita ainakin katumuotiin. Voi myös olla, että olen vain itse tällä hetkellä niin kiinnostunut kyseisestä tyylistä, että näen sitä kaikkialla. Kellohameet ja kampaukset, pääskyt ja kirsikat, voi jee!

Tässä vaiheessa kirjotustani tietokoneeni sanoi sopimuksen irti. Maanittelin ja kiroilin mutta sitten annoin tämän ikivanhan rakkineen vain olla. Uusi yritys...

Jatkan tätä kirjoitusta noin kaksi tuntia myöhemmin ja tässä välissä olen ehtinyt a) huomata sateen loppuneen ja auringon paistavan taas. Piristi, paljon! b) Puhunut siskon kanssa puhelimessa tunnin verran. Piristi, tosi paljon! c) Sopinut treffit huomiseksi. Siis oikeat treffit! Hyvästi, huono päivä!

Ajattelin perehtyä tuohon rockabillytyyliin myöhemmin lisää, nyt on kuitenkin lähdettävä töihin ja se jää jollekin tulevaisuuden päivälle. Hyvää työyötä minulle! :D

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta...

En ole oikein koskaan syttynyt Uggeille. Ne eivät VOI olla niin hyvät kuin kaikki hehkuttavat. Ja sitäpaitsi, onhan ne nyt aivan sairaan rumat.

Nyt minulle on kuitenkin tapahtumassa jotakin.

Eihän näitä voi vastustaa! Niissä on pitsiä! (Mihin katosi niitti-innostus? Taitaa sekin olla tallella. Toinen elelee toisella olkapäällä ja toinen toisella, niitit ja pitsi sulassa sovussa. Tai sitten ne kiistelee aina kumpi voittaa, niin kuin piru ja enkeli Aku Ankan korvien juuressa!)







Kuvat (paitsi alin, joka täältä) on varastettu Nelliinan blogista kun Uggin sivuilta en saanut niitä revittyä. Sieltä löytyy myös melko uusista postauksista kuva jossa Nelliinalla on ne jalassa. Se kuva oli viimeinen niitti, nuo kengät näyttää vaan niiiiin hyvältä ja mukavalta. Mutta voi vaan arvata kuinka kauan ne olisivat valkoiset näissä jaloissa...

Mulla on kohta ihan sairaan pitkä synttärilahjatoivelista.

Tilannekatsaushaaste

Tänään olen taas käyttänyt jo liian suuren osan valveillaoloajasta klikkaillen blogista toiseen. Ihmisillä on niin paljon niin ihania blogeja, että voisin täyttää viikon päivät niiden lukemisella! Mun maailmain -blogista löysin tällaisen hauskan haasteen.

kuva

3 Tuntomerkkiäni
- Hiukseni ovat useimmiten nurinkäännetyllä ranskanletillä kiertäen pääni ympäri otsalta toisen korvan alle. Hyvin samaan tapaan kuin tällä blondilla tässä.
- Minulla on nykyään aina lakatut kynnet.
- Suuret siniset silmät. Mummo sanoi aina kun olin pieni, että "Tytöllä on silimät kun lautaset!"

kuva
3 Pahettani
- Karkki. Ja jäätelö. Ylipäänsä kaikki makea. Hei, olen minea ja olen karkkinarkki. Erityisesti suklaa ja irtokarkeista maissipallot (tässä vaiheessa kuolaa valuu näppäimistölle ja joudun pitämään tauon että saan sen pyyhittyä) houkuttelevat kiusaukseen.
- Shoppailu. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että palkkapäivään on vielä viikko tai parhaassa tapauksessa pari, tilillä on enää 10-20 euroa ja löydän jonkun kivan paidan tai korvikset jotka on PAKKO saada HETI.
- Jätän kaiken viime tippaan. Elämä olisi varmaankin liian helppoa jos asiat tekisi valmiiksi asti ajoissa.

kuva

3 Intohimon aihetta
- KOIRAT. Oman koiran hankkiminen on noussut pienoiseksi pakkomielteeksi.
- Leipominen. On ihanaa nähdä oman työnsä jälki ja ilahduttaa sillä muita, varsinkin jos lopputulos on vielä herkullista. Erityisesti suklaakakut ovat intohimon kohteena. Tähän liittyy myös eräs muu intohimoni, joka ei mahdu tälle listalle, joka on juhlien järjestäminen.
- Koti ja sisustaminen. Minusta on ihanaa pukea kotia vuodenaikojen ja erilaisten juhlien mukaan. Aina löytyy järjestyksiä tai huonekaluja jotka ovat edellisiä parempia. Voisin ostaa uudet verhot vaikka joka viikko. Ja pöytäliinat ja tyynyt ja ....

kuva


3 Ilon aihetta
- Kesä ja kaikki siihen liittyvä, valo, aurinko, lämpö, kesäkengät, kesävaatteet, tulevat festarit.
- Ystävät.
- Koiranpennut.

kuva

3 Surun aihetta
- Mummo ei ole vieläkään saanut vanhainkotipaikkaa.
- Pikkuveljen ongelmat koulussa.
- Erittäin läheinen ystävä ei jostakin syystä kerro minulle pahimpia kuulumisiaan enää vaan keskittyy tyhjänpäiväisiin tai muuten kevyisiin aiheisiin.

kuva

3 Ärtymyksen aihetta
- Viereisen talon julkisivuremontti joka ei anna aamuisin nukkua kunnolla ja paukutus kuuluu muutenkin pitkin päivää. Loppuisi jo!
- Vuokrankorotus.
- Ei ole rahaa shoppailla ollenkaan.

kuva

3 Pelon aihetta
- Murtovarkaat
- Yksinäisyys
- Painajaiset

kuva

3 Ylpeyden aihetta
- Sain pitkään hoitamatta jääneen asian hoidettua tänään ihan itse.
- Ihana ystävä joka saa vauvan.
- Oma (tai siis onhan se vuokrattu, mutta kuitenkin) koti ja se kuinka hienoksi olen sen saanut laitettua olosuhteista huolimatta.


HAASTAN jokaisen lukijan tekemään tämän saman, ja mielellään saisi minulle vielä linkata vastauksensa! :)

Kesämielellä, vesi kielellä!

Kesäfiilis on valloittanut minut (varmastikin -jo menneiden- helteiden ansiosta) ihan täysin.

Yksi merkki siitä on viime viikkoina ollut tatuointikuumeen valtava kasvu. Ihmisillä on mahdollisimman vähän päällä ja tietenkin rannoilla tatuoinnit ovat erityisen hyvin näkyvillä. Olen siis tuijotellut kaikkien ohi kulkevien tatuoitujen (erityisesti miesten...) perään kuola valuen.

Tähän väliin minun piti laittaa kuvia hienoista tatuoinneista mutta olen selannut nyt tuntikausia tatuointisivustoja, enkä pysty päättämään.

Lupasin itselleni kuvan kun täytän 25. Siihen vain on vielä pari vuotta, ja juuri nyt se tuntuu aivan liian pitkältä ajalta! Haluan kuvan, jota ei tarvitse hävetä sittenkään kun olen 50. Olen ollut melko varma tatuoinnistani ja sen paikasta jo monta vuotta, mutta nyt minua on alkanut kuitenkin huolestuttaa väistämätön kehoni rapistuminen... Ehkä hieman turha huoli, mutta en voi nyt tietää mihin elämä vielä kuljettaa. Kuva on kuitenkin minussa ikuisesti. Olenko riittävän varma itsestäni kuvaa varten?

Löysin taas yhden kuvan joka on lähempänä "tavoitettani". Rikon taas räikeästi tekijänoikeuksia, sillä en yhtään muista mistä tämän nappasin. Tälle vielä mekko päälle, enemmän tukkaa ja ehkä yksinkertaisemmat siivet.



Toinen kuume, joka ei ota hellittääkseen on hauvavauvakuume. Olen lääkinnyt itseäni Livillä viikonloppuisin näkyvällä Isännän ja koiran käytöskoulu (It's me or the dog) ohjelmalla ja rapsuttelemalla ystävien koiria. No, ei riitä. Kesä on ollut taloudellisesti vähän hankalaa aikaa eikä koiranpentutilille ole juuri pennosia jäänyt. Ehkä siis jouluna tai viimeistään ensi keväänä.

kuva

Ja taas lisää hyvää musiikkia :) Tykkään erityisesti videosta.




ps. Menen tällä viikolla oikeille treffeille eka kertaa ikinä! vitsit kuinka jännittävää! Sain jo vähän valmennustakin: "Et sitten kerro sille että sun lempiohjelma on Stargate" "Älä sitten näytä sille että sun kännykällä on oma käsilaukku sun käsilaukussa" ("Se on kännykän suojapussi")

Viikon biisit

Tämän viikon parhaisiin hetkiin liittyvät hyvinkin olennaisesti nämä kaksi loistavaa biisiä. Niihin parhaisiin hetkiin liittyy myös kesäöitä, parhaita ystäviä ja muita ihania (uusia) tuttavuuksia, pieniä tai suuria määriä alkoholia ja -tottakai- jonkin verran draamaa.





Uudenvuodenlupaukseni oli, että olen tänä vuonna onnellisempi kuin viime vuonna, all means necessary. Ainakin tässä vaiheessa vuotta ja näin kesällä ollaan erittäin vahvasti siellä positiivisella puolella!

Mistä tietää että syksy lähestyy...

...No siitä että alkaa tehdä mieli polttaa kynttilöitä ja neuloa!

Tosin näillä helteillä ei tarvitse vielä olla syksystä tietoakaan! Sisälämpötilamittari näyttää +31... Ulkomittari vielä enemmän. Asuntoni kylpee auringonvalossa koko aamun aina viiteen-kuuteen asti illalla. Se on kaikkina muina päivinä ihanaa, paitsi nyt kun edes yöt eivät ole niin kylmiä, että täällä viilenisi välillä. Mutta en valita, ei tällaista säätä ole tiedossa taas seuraavaan kymmeneen vuoteen! Minäkin olen siis palanut auringossa, mitä ei ole varmaan ikinä vielä tapahtunut.

Kynttilöille on tehnyt mieli ostella uusia kippoja aina kaupungilla pörrätessä, sillä ainahan sitä törmää joihinkin yli-ihaniin koska en osaa vältellä niitä kauppoja... Elävä tuli on vain niin kaunis, mutta täytyy odottaa vielä ainakin kuukausi ennenkuin kynttilöistä on illoissa mitään iloa. Ja niihin neuleisiinkin alkoi sormet syyhytä, kun kuulin ystävän saavan vauvan, ja muistin että minulla on juuri vauvan nuttuun (tai katsotaan mitä siitä syntyy...) sopivaa lankaa varastossa! Ajattelin tuota limenvihreää seiskaveikkaa, toivottavasti se ei ole liian kovaa pienen herkälle iholle. Vauva syntyy tammikuussa, joten villanuttu voi olla tarpeen!



Langat saivat lopultakin sen isomman kodin kun alennusmyynneissä oli korit puoleen hintaan. Nekin ovat yllättävän kalliita hankintoja. Osasin valita kerrankin juuri oikean kokoisen korin!

Somebody, Please Call the Doctor!

kuva

Heräsin taas viime yönä omaan huutooni. Tai lähinnä paniikkiini. Jos joku väittää, että pahat unet ovat sama kuin painajaiset, ei ole koskaan nähnyt painajaisia.

En osaa sanoa kuinka kauan olen nähnyt näitä painajaisia, varmaan muutaman vuoden jo. Ensimmäiset näin lukiossa ollessani, mutta ne olivat erilaisia kuin nämä nykyiset ja niillä oli selvä "sytyke". Nyt ne tulevat ja menevät kun niitä vähiten odottaa. Aina en muista niitä aamulla, eli en tiedä vaikka näkisin niitä lähes joka yö. Sinkkuna kun elelen, luonani yöpyy aniharvoin ketään todistamassa yöllisiä kohtauksiani. Ja silloin kun on yövieraita, tulee puuhattua niin paljon että nukkuu yötkin kuin tukki. Esimerkiksi viime joululomalla taisin herättää huudollani koko talon, lukuunottamatta itseäni, kolmena yönä viidestä. Nukkumaan minut sai aina takaisin äiti tai isä, joka selitti ettei siellä mitään ole ja päättäväisesti talutti takaisin sänkyyn.

Painajainen alkaa usein siinä vaiheessa, kun olen jo puoliksi unessa. Usein en herätessäni tiedä olenko vielä edes nukahtanut, mikä on totta ja mikä unta. Painajaiseni ovat todella todentuntuisia, olen aina siinä tilassa, jossa on samat tavarat samoissa paikoissa, missä olen käynyt nukkumaan, minulla on unessakin samat vaatteet päällä ja niin edelleen. Esimerkiksi viime yönä jatkoin edelleen päivän läpikäymistä unta odottaen, kun yhtä-äkkiä pääni viereen sängylle nousi valtava pitkäjalkainen hämähäkki. Tiesin, että se oli pelkästään pahaa ja koko huone tiivistyi ja minun oli huudettava apua ja juostava karkuun. Päällimmäinen ajatus on aina silkka kauhu eikä mieleeni mahdu muutamaan sekuntiin mitään muuta. Nousin (nyt siis ihan oikeasti) ylös sängystäni, tuijotin hämähäkkiä ja huusin sitä karmeaa sanatonta huutoa jota en pysty hereillä ollessa edes toistamaan ja lähdin syöksymään kohti ulko-ovea. Heräsin osittain huutooni noustessani sängystä mutta näin edelleen hämähäkin, ja olohuoneessa havahduin siihen, ettei yksikään apuun pyytämistäni ihmisistä todellakaan ole paikalla. Samassa tajusin näkeväni unta. Rauhoituin hetken, kurkistin sänkyyni (ei siellä mitään hämähäkkejä ollut) ja kävin toiseen reunaan nukkumaan. Nukahdin lähes saman tien, kunhan olin ensin hokenut itselleni että seolivainuntaseolitaasvainunta.

Lukioikäisenä, kun sain ensimmäiset "kohtaukset", päälleni hyppi käärmeitä, joskus avonaisista tyhjäsivuisista kirjoista. Nykyään minua jahtaavat hämähäkit. Niitä laskeutuu joukoittain päälleni kerrossängyn yläsängystä, ne hiipivät minua kohti peittoani pitkin tai ne ilmestyvät tyynylleni. Joko yksi suuri, tai yksi apujoukkojensa kanssa. Ja minä en voi muuta kuin huutaa ja paeta. Joskus ne tulevat joka yö, joskus menee pitkiäkin aikoja etten muista nähneeni painajaisia.

Minua pelottaa, että joskus en erotakaan unta ja todellisuutta. Useinkaan siis en. Puuhailen useinkin unissani, joskus olen mm. kerännyt kaikki taulut seiniltä sohvalle yön aikana ja pohtinut aamulla, miksi kämppä on niin kummallisen näköinen... Olen myös "pessyt auton tuulilasia" sängyn kulmalla istuen ja herännyt ihmeissäni, kun silloinen poikaystävä kysyi mitä ihmettä teen. Näen välillä unia, joissa poistun asunnostani enkä pääsekään takaisin. Entä jos joskus lukitsen itseni oikeasti ulos? Entä jos satutan jotain unihoureissani? Tai entä jos satutan itseni? Joskus harvoin minulla on muistoja siitä, että olen yöllä harhaillut asunnossani etsimässä jotakin ja palannut sitten sänkyyni tai jatkanut unia sohvalla. Aamuisin herään aina kuitenkin sängystä.

Yölliset kauhukohtaukset kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen muistaakseni noin 7-10 vuoden ikäisenä. Myös unissakävely on lapsille ihan normaalia. Erikoisempaa on, jos se jatkuu vielä aikuisiällä. Äiti ei muista että olisin koskaan kärsinyt niistä tuon ikäisenä. Mikä minussa on vialla kun en erota totta ja unta aikuisena? Olen harkinnut puhuvani asiasta kallonkutistajalla, mutta sitten ajattelen, että tässä maassa on paljon vakavampiakin tapauksia hoidettavana kuin stressaantunut, skitsahteleva pimu. Käytetään terveydenhuollon surkeat resurssit niihin, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Mutta tällaista on jatkunut jo melko kauan. Yhteen aikaan en uskaltanut mennä nukkumaan ennen kuin olin rättiväsynyt, ettei taas tarvitsisi kokea sitä kauhua. Millä saan sen loppumaan?

EDIT: Lueskelin tässä netistä unissakävelystä. Minulla ei siis ole mitään psyykkisiä ongelmia, pientä kaamosmasennusta lukuunottamatta. Sanapari psyykkiset ongelmat kuulostaa kyllä pahalta... Olen myöskin yleensä tietoinen siitä missä olen, liikun silmät auki jne, en vain saa aivojani pois "unta"-vaihteelta...