Asumisongelmia

Keskiviikkona tupahti postiluukusta varsin epämiellyttävä tiedote. Vuokrankorotusilmoitus. Heinäkuusta alkaen maksan kaksiostani 492,20e/kk ja kun muistaa, että olen edelleen opiskelija ja käyn osa-aikatöissä ja maksan koko vuokrani ihan itse, summa on aika hurja. Varsinkin kun en asu lähelläkään kehä kolmosen sisäpuolta.



Muutin tähän vuosi sitten, ja silloin vuokra oli tasolla, josta uskoin selviäväni. Muuttoinnossani en ottanut huomioon, että vuokraa korotetaan puolen vuoden välein ja vuokrankorotukset ovat parinkymmenen euron luokkaa joka kerta. Ja silloin tämä oli edullisin tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kun neljä vuotta sitten muutin naapurirappuun yksiöön, neliövuokra oli noin 9e. Nyt se on yli 11e. Vuokranantaja on pysynyt samana ja asunnon kunto täsmälleen yhtä hyvä, tässä kaksiossa pinnat ovat ehkä huonommassa kunnossa.



Järkevin ratkaisu tietenkin olisi, että muuttaisin halvempaan. (=pienempään.) Ajatus siitä, että asuisin yksiössä saa kuitenkin ahdistusasteikon näyttämään punaista ja jos täytyisi vielä muuttaa pois tältä alueelta, paniikki on valmis. Tässä on kauppa ja muut palvelut näppärästi vieressä, kävelymatka kaupunkiin, lenkkimaastot (ja siis oikeasti metsää, love it) vieressä, uimarannalle 200m, ja mikä parasta, sukulaiset (ja pian paras ystävänikin) asuvat 300m säteellä nykyisestä asunnosta ja mitähän vielä...



Vuokraovi.com, opiskelijoiden vuokravälitys ja pari muuta nettisivua ovat tuottaneet pettymyksen, toistaiseksi. Niissä ei ole edes asuntojen kuvia, minkä viesti minulle on, että jos asut vuokralla, sama kai se millaisessa murjussa majailet. Minulle ei todellakaan ole. Siksi kai äiti ehdottikin erään kiroilun ja itkuisen (minun puoleltani siis) puhelun aikana, että jos äiti ja iskä takaisivat minulle asuntolainan. Mutta millainen pankki antaa asuntolainaa tällaiselle ihmiselle? Luottotiedot on kunnossa eikä opintolainaa ole, mutta eipä ole kyllä tulojakaan. Sopivia myytävänä olevia asuntoja olen katsellut jo jonkin aikaa, omistusasunto on nimittäin koiran jälkeen seuraava suuri haaveeni. Haluan olla perillä markkinoista kun se päivä todellakin joskus koittaa. Ja vaikka saisinkin jostain asuntolainan, saisin varmastikin heittää hyvästit haaveelle opiskelujen jatkamisesta. Asuntolainan maksua opintotuesta? sounds goood.



Tämä ikuinen rahapula alkaa ottaa kunnolla päähän. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisin käydä normaalisti töissä, mutta työpaikallani on tehty tuntien suhteen muutamia hieman laittomilta vaikuttavia järjestelyjä, (paha mennä sanomaan kun työsopimukset eivät ole julkisia) ja toistaiseksi teen hyvin vähän töitä. Eihän sen näin kesällä pitäisi haitata, mutta tunnetusti, kun vapaa-aikaa on enemmän, rahaakin kuluisi enemmän. Säästäminen koiraa (tai mitä tahansa muutakin) varten on nyt tuskaisen hitaasti etenevä projekti. Ja tunnetusti en ole mikään säästäväinen tyyppi, rahaa kuluu ruokaan, vaatteisiin, ravintoloihin... Tosin vaatteista tai ainakin ravintoloista on nyt karsittu isolla kädellä.



Onneksi elämässä on myös maksuttomia ilon aiheita. Ystäviä voin tavata lenkkipolulla, aurinko paistaa useimpina päivinä, eikä auringonpalvonta ole toistaiseksi maksullista. Ihmisille hymyileminen ei maksa mitään ja yleensä hymyn saa takaisin. (Yritän epätoivoisesti piristää itseäni.)

Kuvissa nykyisen asunnon parhaita juttuja.