kuva
Kaikista parasta juuri tässä maanantaissa on, että eräs aivan ihana tyttö, paras ystäväni jo yläastevuosilta, tulee käymään melkein kolmeksi päiväksi! Puhumme melkein aina siitä, miten ihanaa ja helppoa elämämme olisi, jos vain asuisimme samassa kaupungissa edelleen. Mutta niin se elämä vie, yrittää meitäkin laittaa eri suuntiin, siinä onnistumatta. Ystävät ovat tärkeintä, mitä ihmisellä voi olla. Heitä ei tarvitse olla monta, yksikin riittää, kunhan se on oikeaa ystävyyttä. Minulle on onnekseni siunaantunut neljä tosiystävää, useita tosikavereita ja paljon muitakin hyviä tuttavuuksia. Ystävät ovat olleet elämässäni mukana puolet siitä, tai enemmänkin, kaverit olen pääosin löytänyt vasta aikuisiällä. Joskus olen kokenut itseni todella yksinäiseksi, vaikka elämässäni on aina ollutkin paljon ihmisiä. Olenkin oppinut, että ystävyys ei ole ilmaista, vaan sitä täytyy hoitaa ja silti siihen tulee ylä- ja alamäkiä. Kuten kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin. Mutta nyt eksyin hieman aiheesta...
Hius- ja vaatekriisin olen tänä maanantaina pyrkinyt välttämään valitsemalla kerrankin vaatteet valmiiksi. Ennen kuin menen ystävääni junalle vastaan, käyn työpaikalla ja koululla toimittamassa muutaman unohtuneen asian. Iltapäivällä teemme hyvää ruokaa ja jos on hyvä sää lenkkeilemme, se kun on paljon mukavampaa seurassa. Jos on huono sää, leffateatterissa pyörii Jätä se! Älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin (juuri meille sopiva elokuva). Aina on kuitenkin mahdollista, että suunnitelmani eivät pidäkään, lumipallo lähtee liikkeelle ja päivästä tulee tavallinen sateinen ja pieleen mennyt maanantai. (Tosin se ei ole mahdollista, ei tällä kertaa!)
Tällä viikolla tapahtuu muutakin mukavaa, serkkutyttö palaa Suomeen Ranskasta vuoden mittaisesta pestistään, loppuviikosta tapaan koulututtuja piiitkästä aikaa ja perjantai on palkkapäivä! Vielä kun tuon sateella uhkailun lopettaisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti