Lauantai on siivouspäivä (ja työpäivä).

Huomenna istun junaan melkein kuudeksi tunniksi. Can't wait. Lähden kotikonnuille auttamaan äitiä siskon ylppäreiden valmisteluissa. Onneksi tuo matka on tullut taitettua jo niin monta kertaa, ettei se tunnu enää melkein miltään, riippuen mielialasta. Joku enemmän adhd -oireinen saattaisi menettää mielenterveytensä matkalla, mutta itse nautin matkustamisesta. Viime kerroilla on vain ollut todella huono tuuri paikkojen suhteen, mistä täällä jo aiemminkin olen valitellut. Junassa on aikaa omille ajatuksille, kirjoille tai ihan vain unelle. Melko rentouttavaa siis loppujen lopuksi.

Ensi viikko tulee siis täyttymään juhlavalmisteluista. Mikähän siinä on, että äidit vetävät ne aina vähän överiksi? Menusta on otettu paineita jo varmaan kahden kuukauden ajan, ja viimeksi puhuessamme äiti repi hiuksia päästään, kun ei ole ehtinyt vielä jääkaappiakaan pestä. Mutta eihän ne juhlat siellä jääkaapissa ole?! Ymmärrän kyllä, miksi hän haluaa sen puhtaaksi ennen kuin se ladataan täyteen kermakakkuja ja muita herkkuja, mutta en todellakaan ottaisi asiasta stressiä. Olen kuitenkin koko viikon käytettävissä juhlien järjestelyyn, äiti itse on keskiviikosta asti vapaalla ja molemmat melkein aikuiset siskoni käyvät vain aamulla töissä tai koulussa muutamat tunnit. Eli jos ei neljä naista kykene viikossa juhlia järjestämään on maailmankirjat erittäin pahasti sekaisin. Mutta kai se höslääminen ja murehtiminen kuuluvat äitien perusluonteeseen.


Mutta mikä parasta, kotona pääsen rapsuttelemaan tätä ihanaa allergiapakkaustani. Paras kissa ikinä, ihana lemmikkini, jo 13 -vuotias Leidi. (Se ei tykkää olla valokuvissa, mutta se tykkää nukkua auringossa ja istua aamupalalla samalla tuolilla kyttäillen juustosiivuja. Sen intohimo on hirven liha, eikä paistia voi leikata ilman jaloissa kurisevaa kisua.)

Tänään on vielä ohjelmassa pakkailua ja siivousta. Ei ole kiva palata viikon jälkeen omaan kotiin ja omaan rauhaan jos joka paikka on roskassa ja pölyssä. Siksi yritän aina ehtiä siivoamaan ennen reissuja. Vaikka pölyyntyyhän se asunto aina myös omia aikojaan... Tällainen sateinen lauantai on ihan omiaan siivousta varten. Näin alkukesästä sadekaan ei ota päähän, kun siihen ei ole ehtinyt vielä kyllästyä! Ja luontokin tykkää! Tuo sateen jälkeinen vihreän sävy on vain kaunein kaikista.

Ja sitten illalla vielä töihin kello 22 alkaen. Viimeinen rutistus ennen viikon vapaata. Missähän ammatissa olisi normaalit työajat eli viikonloput vapaata ja saisi vielä käyttää omia vaatteita? Työasut sucks. Onneksi työkaverit on ihania, ei tätä muuten kestäisi. Nyt kun saisi vielä tämän edellisen koulutuksen valmiiksi, jotta pääsisi jatkamaan seuraavaan, uudelle alalle ja uusiin ympyröihin.

Siivousta tänään tahdittaa Aste. Olisiko tässä tämän kesän hittirenkutus?



Ainiin, Turun Tilda oli laittanut minulle haasteen, siitä tulossa myöhemmin. Kirjoittelen postauksen varmaan huomenna junassa. Alkoipa oikein kunnolla hymyilyttää kun blogini sai tällä tavalla huomiota!

LISÄYS: MIKSI oi MIKSI kuvat ja videot tunkevat sivupalkin päälle, vaikka yritän laittaa ne aina mahdollisimman pienenä?! Vai meneekö ne ainoastaan pienen läppärini näytössä päällekkäin? No, en silti aio poistaa tätäkään videota. Ulkoasu kärsiköön.