Olen tuntenut itseni viime aikoina huonoksi bloggariksi. En saa postauksia ulos ihan sitä tahtia kuin olin suunnitellut, enkä saa aiheita ja luonnoksia vietyä loppuun. Kai jonkinlainen ensihuuma meni jo ohi, ja toisekseen en ole löytänyt blogille sitä suuntaa, minkä olisin toivonut. Tai toteutus pikemminkin ontuu. Harrastus ei kuitenkaan ole alkanut kyllästyttää, päinvastoin, blogit vievät ajastani yhä enemmän ja enemmän. (Mikä ei välttämättä ole kovin hyvä.) En osaakaan dokumentoida elämääni ihan niin kuin olin ajatellut, mutta eiköhän tässä jonkinlainen keskitie löydy, kun annan tälle aikaa. Ehkä minun tarvitsee vain lakata murehtimasta, ja tehdä tätä ihan vain musta tuntuu - periaatteella, lokeroimatta itseäni liikaa.
Täällä on päällä hurjan kuuloinen ukkonen, jyrinät kestävät useita sekunteja ja ravisuttavat ikkunankarmeja. En ole ikinä pelännyt ukkosta tosissani, vaan lähinnä kunnioittanut sitä. Ukkosen tullessa vedetään sähkölaitteet seinästä ja kuunnellaan sen pauhua sisällä hämärässä hiljaisuudessa. Se on kunnioituksen osoitus, tosin jonkinlainen pakko myös. En taida uskoa jumalaan, mutta luontoon uskon, ja ukkonen on yksi luonnon hienoimpia asioita.
kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti