Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Vai onko?

Heräsin äsken päiväunilta ja nyt on olo todella tokkurainen. Yöuni jäi viime yönä todella vähälle, kun olin kotona töistä vasta aamuneljän maissa. Herätyskello soi nimittäin jo kahdeksalta, sillä Lahden messuhallissa oli KOIRANÄYTTELY. (Tietenkään en herännyt kahdeksalta, vaan säpsähtäen vasta yhdeksältä, ja sitten tulikin KIIRE.) Pikapaniikkisuihkun ja ennätysnopean hiustenkuivailun sekä meikkailun jälkeen saavuin sitten paikalle vain puoli tuntia omasta aikataulusta myöhässä. Ehdin juuri ajoissa katsomaan länsigöötanmaanpystykorvien arvostelua, mikä oli juuri se, miksi sinne näyttelyyn oli päästävä. Olen tässä hirvittävässä koirakuumessani nyt päättänyt, että tämä voisi olla minun rotuni. Olen ottanut rodusta selvää niin netistä kuin kirjoista, mutta livenä en ollut yhtään vielä nähnyt, siksi tämänpäiväinen oli niin tärkeä tapaus.

tämä täältä

Näyttelyssä nähdyistä koirista kaikki paitsi yksi olivat paljon vaaleampia kuin tämä, tämä uros on mielestäni melko punainen ja tumma. (Kun en siis todellakaan omista ulkomuototuomarin papereita...)

Olisin halunnut olla paikalla ajoissa, jotta olisin ehtinyt ehkä jututtaa jotakuta göötin omistajaa ja rapsutella ja tutustua lähemmin. Mutta unentarpeeni vei tällä kertaa voiton, ja se kyllä harmittaa vieläkin. Kiireen takia unohdin myös kynän ja kameran, mutta pääasia että pääsin itse paikalle... Enkä tiedä mitä siitä olisi tykätty, jos olisin kuvaillut vieraita ihmisiä ja koiria ilman lupaa, jotkut tosin taisivat tehdä niin. Keskityin seuraamaan arvostelua, ja ajattelin etten arvostelujen aikana mene koirista utelemaan. Ensinnäkin siksi, ettei omistajan kisojen seuraus häiriinny. Toisekseen siksi, etten tiedä mitä siitä tykätään, jos vieras ihminen tulee rapsuttelemaan koiraa kun pitäisi keskittyä kohta jo kehään menoon. Seurailin sitten sivusta. Yritin arvostelujen jälkeen etsiä, jos joku olisi jäänyt paikalle niin, että uskaltaisin mennä juttelemaan, mutta sopivaa "uhria" ei sitten ollut, kun harrastajat keskustelivat keskenään tai poistuivat jo paikalta.

tämä täältä

Lopputulos on, että olen entistäkin ihastuneempi. Olivathan ne sen näköisiä livenäkin kuin kuvissa, ja kooltaan juuri sopivia. Koirat olivat itsevarmoja, kauniita, iloisia ja rauhallisia. Ne olivat myös tottelevaisia ja innokkaita. Juuri kuten haluaisin. Ainoat rähähtelyt nähtiin nuorten urosten kehässä, mikä on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Olihan halli toki täynnä muitakin mielettömän kauniita koiria, mutta göötit veivät huomioni ja mielenkiintoni täysin. Näin jopa pari sellaista, joiden rodusta minulla ei ollut aavistustakaan. En kuitenkaan malttanut irrottautua kehän laidalta kyselemään mistään muista. Olin aikonut seurata myös jämtlanninpystykorvien arvostelun (Piitu on jo kuusiviikkoinen!) mutta kun olin kierrellyt jo kaikki kojut ja vilkaissut pikaisesti muita kehiä, arvostelun alkamiseen oli aikaa vielä puolitoista tuntia. Koiria oli ilmoitettu näyttelyyn vain neljä, eivätkä niiden nimet sanoneet minulle mitään, joten päätin kuitenkin jättää väliin.

tämä täältä


Nyt vain rahaa säästöön pennun hinnan ja muiden ensikustannusten verran.