6.4.2009

Erään blogin tarina

Olipa kerran nuori tyttö, joka piti paljon herkkujen leipomisesta. Kuulostaa hieman tylsältä, mutta eipä hän sitä tehnyt niinkään leipomusten itsensä takia, vaan omilla käsin sai tehdä jotain kaunista, jonka lopputulos tuotti monella tapaa iloa myös ihmisille hänen ympärillään. Ja loppujen lopuksi ne herkut itsellekin maistuivat!

Aika kului ja tytön taidot kasvoivat, mutta eräänä päivänä hän ei löytänytkään mieleistä reseptiä reilusta 20 keittokirjastaan tai muista talteen kerätyistä ohjeista. Niinpä hän avasi tietokoneensa ja klikkasi itsensä internetin ihmeelliseen maailmaan. Hakusanaksi hän laittoi milloin minkäkin leivonnaisen, joka oli mielessä kummitellut. Näin hän törmäsi mitä ihanempiin ohjeisiin ja kakkublogeihin yhä uudelleen. Etenkin kakkublogit kiehtoivat häntä, ja hän alkoi vierailla niissä myös muulloin, kuin etsiessään uusia ideoita tai reseptejä. Jo tuolloin syntyi ajatus omasta blogista, jossa voisi näyttää kaikille omia tuotoksiaan niin leipomusten kuin käsitöiden osalta, mutta se tuntui kovin kaukaiselta. Aihe tuli kerran esiin bloggausta harrastavan ystävän kanssa, joka esitteli hänelle Blogilistan. Blogilistan avulla hän löysi itsensä muutamalla klikkauksella muoti- ja tyyliblogeihin sekä koirien ja niiden ihmisten elämästä kertoviin blogeihin ja moniin muihin ihmeellisiin paikkoihin.



Mutta sitten tuli se päivä, kun lukeminen ei enää riittänyt. Tyttö oli joutunut jo liian syvälle blogien maailmaan. Ajatus blogin perustamisesta ei tullut yllättäen, mutta ajatusta kypsyteltiin pitkään. Myös kirjoituksen aihealueet tuottivat päänvaivaa. Lopputulos oli, ettei luovaa työtä kannata kahlita. Etenkin syitä julkiseen avautumiseen hän joutui itselleen perustelemaan ennen lopullista päätöstä. Tyttö oli aina yrittänyt pitää yksityiset asiat yksityisinä, mutta nyt tuntui siltä, että jotkin asiat oli saatava kaikkien luettavaksi. Eikä hänen tarvitsisi blogissaan kertoa mitään, mitä ei itse valinnut kerrottavaksi. Yksi suurimmista kannustajista, kuin myös jarruista, oli mahdollisuus keskusteluun lukijoiden ja kommenttien jättäjien kanssa. Tytöllä oli sanottavaa, joille tuntui nyt löytyneen jonkinlainen kanava, jossa tulla kuulluksi. Joskus asiaa, mutta useimmiten vain ihmettelyä ja huomiointia! Myös bloginpitäjien yhteisö vaikutti houkuttelevalta ja ihmisellähän on aina tarve kuulua mitä erilaisempiin yhteisöihin.




Mutta tarina ei pääty tähän. Tästä se vasta alkaa! Tytön itsekritiikki on edelleen kova ja ujous vaivaa, mutta parasta "terapiaa" on käydä härkää sarvista. Tervetuloa maailmaani.

1 kommentti:

  1. hei. onnea uudelle blogille. hyvältä näyttää jo nyt, kuvien lisääntyessä varmasti mainiolta ;)

    VastaaPoista