21.4.2009

Harakka on toinen nimeni.

Olen kehittänyt taas uuden pakkomielteen. Olen rakastunut tähän Stellan Paras aika vuodesta -blogissa nähtyyn koruun. Kuvaa klikkaamalla näkyy koko leveä kuva, jota en osannutkaan pienentää sivulle sopivaksi.

Tosiasiahan on, että minulla ei nyt olisi varaa yhtään mihinkään, saati uusiin koruihin... siksi käynnissä onkin pyramidiniittien metsästys, jotta voisin askarrella kyseisenlaisen kaulakorun itse. Halpa kopiohan se olisi mutta eikös ajatus ole tärkein ;)

Edellinen pakkomiellekoru löytyi olivian numeron 4/09 sivuilta PMMP:n Miran kaulasta. Nainen oli löytänyt teelusikat kaulaansa killumaan! Alkuperäisversio on minulle aivan liian hinnakas tällä hetkellä, Iloa:n mallistoa. No minähän näppäränä tyttönä kolusin kaupungin kaikki kirpparit läpi ja hankin sieviä (tai no oikeasti vähemmän sieviä kun tarjonta oli surkea) teelusikoita ja koruaskarteluketjua. Tarvikkeiden ja kuvan kanssa nyin sitten iskää hihasta yhteisen askarteluhetken toivossa. Äiti tuli ihmettelemään touhujamme ja kaivoi kätköistään aivan upeita vanhoja ja patinoituneita palkinto- ja teelusikoita, joita oli kertynyt hänen mummolastaan ja lapsuudenkodistaan. Jotkin palkintolusikat taisivat olla isän joskus hiihtämiä tai juoksemia. Ja hän lupasi minulle kauniimmat lusikat koruuni! Ihana kaulakoru jäi harmikseni viime reissulla kokoamatta, kun minuun iski ilkeä tauti nimeltä flunssa, ja unohdin koko projektin siinä sairastaessa. Mutta kun sen saan valmiiksi, siitä tulee arvokkain koruni juuri vanhojen lusikoiden ansiosta. Ensi kerralla vanhempien luona kyläillessä projekteja onkin sitten toivottavasti kaksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti